Lunta sataa hissukseen ulkona ja odotettavissa on valkoinen maa aamulla kun ensimmäisen kerran katsoo ulos ikkunasta. Ja onhan se jo pikkusen valkoisen puolella kun lunta on noin puoli senttiä 🙂
On tuota lunta odotettukin jo pitemmän aikaa. Viime vuonna tähän aikaan jo lingottiin pihaa täydellä teholla. Nyt lunta on luvassa noin viikon verran jokaisena päivänä.
Mielenkiinnolla odotan, pystynkö hiihtämään tänä talvena ollenkaan. Vähän se vaikeelta tuntuu ajatuksissakin, mutta ainakin koitan.
Mutta voi perhana miten taas ottaa selekään vaikka en ole tehny mitään fyysistä. Nyt ei voi sanoa, että oma syy kun oon rehkiny. On tämä perhana yhtä helevettiä taas kerran. Ei saa rauhaa missään. Ei muuta kun lääkettä naamariin.
Treeneissäkään en hötkyilly vaan heittelin ”neppipalloja” enkä niitäkään paljoa kun oli sen verran porukkaa, että päästiin pelaamaan ja minä sain seurata sivusta nuorten palloilua.
Mukavaa, että nyt oli mukana B-poikia pelaamssa, niin saadaan kovuutta peliin ja ennen kaikkea puolustuksia paljon kun on sellasista pojista kysymys, että yksikään pallo ei mene ilman 100%:sta yrittämistä kenttään.
Pojat tuo esimerkkiä juuri tuohon viimeseen asti pelaamisessa 🙂
Päivä meni muuten taas vaan voivotellessa yksin kotona. Hitto kun loppus tämä paska jotta voisi elää laadukkaampaa elämää. Minä oon taas niin halavatun täynnä tätä jatkuvaa särkyä ja pakotusta. Minä oon niin kypsä siihen, että saa olla tosi varovainen ja varuillaan millon jalat lähtee alta. Tämä on syvältä, todella syvältä !
Pientä suunnitelmaa tein sellasesta kun, ihmiset käy joulukuusen nykysin ostamassa toreilta ja parkkipaikoilta , niin minä ajattelin, että kun tuota mehtää tuossa on, niin voitais Sarin kanssa lakaa myymään joulukuusia niin, että vanhemmat voisi tulla lasten kanssa itse valitsemaan ja kaatamaan oman kuusen. Siinä sivussa saisivat Glögiä piparin kanssa ja päälle vielä saisivat paistaa makkaran avotulella ”kuusenpersiissä” 😀 (Kuusenperii on ison kuusen oksien alla oleva paikka). 😀
En tiedä onko tuossa mittää järkee, mutta minusta siinä voisi olla ideaa. Muistan kun itse käytiin hakemassa kuusi metästä lapsien kanssa ja minusta se oli hauskaa. Saa nähdä onko huomenna jo ilmotus somessa tästä 😀
Ensi lauantaina olis Riennolla peli Sastamalassa ja sinne olis tarkotus lähteä mukaan mikäli kivut sen sallii. Nyt on kyse vain yhdestä pelistä eli ei tarvii olla yötä matkalla mutta onhan siinä vaan istumista. Onneksi on iso linja-auto jossa voi seisoa ja kävellä mikäli tarvetta siihen on.
Tuonkin näkee sitten lähempänä. Ainakin varaan aamulla salin aamutreenejä varten ja ruokailut matkan varrelta.
Ilosia ajatuksia kaiken tämän keskellä on edelleen tuosta minun joukkueesta joka järjesti sen pikkujouluyllärin minulle. Kyllä sydämessä tuntuu hyvälle näiden ihanuuksien tekemiset. On hienoa huomata miten ystävällisiä ja sydämmellisiä ihmisiä he ovat vanhempineen. En voisi olla iloisempi kun saan olla heidän valkkuna.
Vielä kun voisin tehdä paremmin nämä valmennus asiat niin homma olis vieläkin parempaa.
Niin. Miten paljon nämä paska kivut vaikuttaakin. Ne vaikuttaa ihan joka paikkaan ja tekemiseen. Kaiholla muistelen niitä aikoja, jolloin voin pelata ja näyttää tekniikoita itse. Onneksi nämä neidit on sellasia, että ovat jo tottuneet, että asioita ei voi tehdä helpoimman kaavan mukaan, vaan on ensin koitettava ymmärtää mitä minä yritän sönköttää 😀
Näillä taas mennään