Kyllä vain elämä vie minne vaan ja tapahtuu mitä vaan. Haravoinnin jälkeen minulla tietenkin oli vaikeuksia saada nukutuksi ja en kyllä kovin paljoan saanukkaan nukuttua.
No se nyt varmasti oli meijän kaikkien tiedossa 😀
Keskiviikkona vielä lähettiin Sarin kanssa Joensuuhun asioille ja tietenkin siinä sivussa kaupoilla. Saatiin asiat hoidettua ja jääkaappi täyteen ruokaa 🙂 Samalla nähtiin Satukin. Satua odotellessa pistettiin elämä ranttaliksi ja juotiin Sarin kanssa oikeet suklaapedillä varustetut cappucinot 😀
Haucen kahvit on kyllä hyviä ja kyllä näitä voi kehua kelle vaan 🙂
Kahvi maistu oikein hyvälle ja mieleen tuli miksi niin vähän teen kotona cappucinoja kun se kuitenkin on niiin hyvää ? No, varmaan siksi, että espressosta jää pitemmäksi aikaa jälkimaku ja siksi, että se on puolet nopeempi tehä 😀
Joensuussa kun oltiin niin pitihän minun käydä JokiErässä ostamassa perhontekoon tavaraa….
Piti ostaa vaan 2,50 maksava pikku pussi mutta pikkusen se lipsahti 😀
No nyt minulla o taas tavaraa tehä perhjoja 😀 On se vaan komia hylly missä kamat roikkuu kaupan seinällä.
Mieluusti näkisin vielä omankin seinän ei nyt ihan tuollasena mutta niin, että siinä riittäs tavaraa mihin vaan perhoon eikä tarviis aina miettiä mistä sitä ja tätä.
Perhokamat kun oli ostettu Sari lähti ajamaan kohti Okua ja minä jäin normaalikoulun lukiolle oottamaan alkavaa lentopalllo palaveria.
Palaveri koski Itä-Suomen ja etenkin Pohjois-Karjan aluetta ja sen kehittämistä. Maakuntavalmennus pitää saada hoitoon täällä nyt ja vieläpä pikinmiten.
Palaveri oli kyllä hyvä ja minusta ainakin mentiin eteen päin oikein kunnolla tämän asian tiimoilta.
On mielenkiintoista nähdä kuinka moni laittaa hakemuksensa maakuntavalmentajaksi ja kuinka monta laittaa hakemuksensa akatemiavalmentajaksi.
Jos en olis näin kipee niin ei tarviis miettiä vaikka molempia mutta kun tilanne on tämä niin….
Kotona olin vasta kymmenen jälkeen illalla ja Peran kanssa kateltiin vielä puupinot 😀 ja sen jälkeen vielä hörppästiin espressot ja juteltiin yllättäen lentopallosta ja kalastamisesta 😀
Rankka oli tuokin päivä ja ilta. Joensuussa muuten on paljon hyötyä tuosta invakortista.
Helpotus on todella iso kun auton saa parkeerata lähelle sitä paikkaa johin on menossa. Helepottaa ihan älyttömästi eloa !!!
Sitten mennään eiliseen aamuun….. Aamulla klo 5.30 tuli taxi pihaan ja ei auttanu kun hypätä kyytiin.
Kyydissä oli ainoastaan yksi nainen Ylämyllyltä ja sieltä oli taxikin kotoisin.
Nukkunu en taaskaan juuri ollenkaan yön aikana ja pienetkin juttelu yritykset tyrehty siihen kun en jaksanu huudella takaa etupenkille vaan tyydyin olemaan hiljaa…….
Pienen hetken päästä soitti Jaska kaveri Savonlinnasta jonka kanssa sitten länkytettiin aikamoinen aika…. lähes koko matka 😀
Nyt meni aika nopeesti kun lätistiin siinä ja puhelu piti lopettaa kun tultiin sjo sairaalalle.
Ei muuta kun maksu ja kohti K aulaa ja 5 kerrosta. Neurokirurgian osasto on siellä ja sinne minun tieni vie. Toki mieluummin jonnekkin muualle tie vois viedä.
Astelin hissiin joka oli täynnä hoitajia ja hirmunen pälätys kävi, ei singerikään taoa neulaa niin nopeesti kun yksi näistä hoitajista puhu toisille ja sitten kun ne vielä puhu toistensa päälle !!!! Huh… onneksi hissi tuli viidenteen 😀
Nyt alko jo pikkusen tuntua jännitystä kävellessä ilmottatumiseen…. Laput esille ja pari allekirjotusta ja sen jälkee odota… sinua tullaa hakemaan nimellä 🙂
Noin puolituntia meni kun todellakin, nimellä tultiin hakemaan ja saatettiin osastolle ja siellä huoneeseen 27.
Huoneessa makasi ennestään yksi mies jolle oli kanssa tehty jokin tähystys.
Ei muuta kun vihreet asut päälle ja olo kotosaksi. Paita oli sellanen avopaita joka oli selästä avoin ja napa piilossa 😀
Siinä sitten ooteltiin mitä tullee tapahtumaan ja noin tunnin päästä hoitaja tuleekin pienen kipon kanssa jossa oli rauhottava lääke ! Se taas tarkottaa sitä, että lähtö on lähellä. Vessassa vielä ja sen jälkeen olikin melkein heti lähtö saliin.
Ensiksi huoeessa laitettiin vasempaan käteen kanyyli ja heti alusta asti oli sellanen tunne, että tuo ei menny hyvin. Se poltti jotekin koko ajan…..
Saliin kun päästiin hoitaja alko kokeilee, että toimiiko tuo kanyyli hyvin niin pienikin hipasu sattu ihan älyttömsti ja sormet ei liikkunu juurin olleknkaan. Siinäpä sitten purkivat sen kanyylin pois ja heti kun se oli pois, paine helpotti saman tien. Turvotus laski myös melkein siinä samassa.
Ei auttanu kun alkaa sovittamaan toiseen käteen ja se vasta puuhaa olikin. Minulla on tosi ohkasen suonet ja välillä niitä ei näy ollenkaa ja on aika haasteellista saada mulle kanyylia paikalleen. Nytkin kokenu hoitaja kokeili, kokeili ja kokeili kunnes vihdoinkin sain sen paikalleen. Välillä hänkin jo huusi apuun anestesialääkäriä mutta se vaan sanoi, että kyllä sinä sen saat sinne 😀
Sitten alko se itse helvetti ! Alotettiin ensin niin, että istun ja tyyny on sylissä jota sitten puristan mahaanai vasten. Heti tuntu pahalta, ihan heti…….. Voi luoja kun se alkaa työntämään neulaa selkäytimeen ja kun ei meinaa mennä ei sitten millään. Nyt joutuu sillä neulalla ettimään koloja, rakoja josta se neula voisi mennä ytimeen……
Ei läytyny ei ja nyt alko oksettamaan ja silmissä alko sumenemaan ja voin sanoa, että oli todella paha olo. Siinä vaiheessa kun alko silmissä pimetä oli porukkaa ympärilla aika iso lauma ja jokainen teki jotain ja sellanen häslinki oli päällä.
Porukalla saivat minut pysymään älyissäni ja vihdoinkin pääsin kyljelleen …….kysyin, että menikö hyvin ja onnitstuko kuitenkin kaikki ? VAstaus oli aika ikävä kun lääkäri sano, että kaikki on alotettava alusta !!!!!
VOIHAN RÄHMÄ !!!!
Ei ollu kovin mukavat lähtökohdat uudelle yritykselle jaminä kun luulin, että se kidutus jo loppuui niin ei muuta kun uusiksi.
Nyt se koitetaan tehä niin, että minä makaan kyljellään ja siten koitetaan saaha yhteys ytimeen. Niin alkoi taas hommat. Nyt porukka ei lähtenykkään kauaksi vaan jokainen jäi siihen vierelle vamiina toimimaan jos on tarvis.
Neula lähti taas painumaan selästä sisään ja kuulin kuinka lääkärikin huokasi sitä koettaessa saaha liikkumaan. Minä uolestaan en saanu liikkue milliäkään vaan piti koittaa olla niin paikallaan kun mahdollista. Ei ollu heleppo tehtävä annettu minulle !
Voi PyhäJyssäys Sentään kun se neula osu johonkin hermoon menneessään kohti ydintä !!! Ei ole sanoja kerrtomaan miltä se tuntuu !!! Muutaman kerran tuntu, että eihän tämä ole ees mahollista, että voi koskea noin ihmistä noin paljon !!!! IHAN MIELETÖN KIPU !!! Onneksi se oli vaan hetken sillä tuota ei olis kestän sekuntia pitempään yhtään kertaa… niin kivulis ja polttava se oli.
Sitten kuuluin helpottavat sanat…… neula on selkäytimessä ja nyt ei sitten liiku kuin silmät jos nekään. Siinä vaiheessa huomasin, että minua pideltiin joka paikasta kiinni etten pääse liikkumaan yhtään. Tässä vaiheessa ei koskenu juuri ollenkaan vaan oli sellanen kuumottava tunne koko selässä ja olo kyllä oli sellanen epätodellinen.
Lääkäri alkoi laittaa varjoainetta neulasta ja se ei kestäny minusta kuin muutaman minuutin eikä ennää tuntunu pahalta vaan mieluumminkin kuumalta.
Varjoaine oli sisällä ja saman tien neula pois selästä ja sitten piisasikin kyyti röntgeniin. Saman tien sipakalla askeleella vietiin kuviin ja se oli ohi puolestaa 10 minuutissa. Ilahduttavaa tässä oli se, että nyt ei koskenu kuin se normaalis mitä koskee 😀 Eli. Tämä normaali selkä ja polvi kipu onkin mietoa 😀
Kuvien jälkeen takaisin osastolle ja huoneeseen. Nyt alko paikallaan olemisen koettelemus. Ei saanu liikkua ollenkaan. Puoli-istuvassa asennossa piti olla vaan. Läppärinkin hoitaja antoi minulle syliin kun ei saa kääntyilläkkään vaan piti olla ihan paikallaan.
Ollaan sitten. 2,5 h siinä meni kun sain luvan nousta istumaan. Istumaan nousu jostain syystä pikkusen pelotti mutta niin vain noustiin ja alkoin uusi elämä 😀
Pian tuon jälkeen sain ruokaakin syötäväksi 😀 Lohikiusaus maistu yllättävän hyvälle. Parasta li kun sain vielä kahvit päälle ja vielä tuplana 😀 Kyllä kannatti olla tuossa hoidossa kun sai kahvinkin tuplana 😀
Itte tuossa toimenpiteessä minä luulin, että aikaa meni maksimissaan puolituntia mutta miten ollakkaan siinä oli menny toista tuntia yhteensä !!! Hämmästys oli kyllä aika suurta kunsanottiin, että meni aikaa niin kauan. Lääkäri totesi, että normaalia hankalampaa oli saada neula perille. Ai oli vai !!!! 😀
Lääkäri kävi juttelemassa ja kyselemässä mitä kuuluu ja siinä samalla kysäsin sitten, että voinko lähteä jo kotiin kun kävely onnistuu entiseen malliin ja olo on parantunu ja etenkin ruoka maistuu jne….. Hetken siinä tutkiessa hän kysy mitä mieltä itse olet , oletko siinä kunnossa, että voit olla kotona ja onko kotona ketään…. ? Hyvässä kunnossa oon ja kotonakin on hoitaja omasta takaa joten halluun omaan sänkyyn.
Ok sitten…. mutta heti sairaalaan jos alkaa huimaamaan, päätäsärkemään jne….. Kyllä kyllä 🙂
Puoli kuusi illalla tilattiin taxi ja lähdin kotiin päin. Automatka tuntu kyllä pitemmältä kuin koskaan mutta onnellisesti se kaarsi Myllyojan Tilalle 😀
Oli mahtavaa päästä kotiin 😀 Maksoin taxin ja päästin koirat ulos ja mietin miksei Sari tule vastaan ja miksi ovi on lukossa ? Ai niin…. Sarihan on iltavuorossa 🙁
Eipä siinä mittä, sieltä se tullee ajallaan 🙂 Samantien kävin ilmottautumassa naapurissa, että oon kotona. En tijä mistä johtu mutta siellä ollessa alka tulla paha-olo ja ei auttanu kun tulla sipakasti kotiin ja makuuasentoon sohvalle. Tunnin verran oli sellanen heikko ja paha olo mutta siitä se sitten helpotti.
Sari tuli kotiin noin kymmenen aikaa ja minua aväsytti niin maan pirusti, olinhan valvonu taas 2 yötä lähes kokonaan. Menin ihan sänkyyni ja sain jopa nukahdettuakin veikkaisin noin tunnin verran. Lääkettä minuun oltiin laitettu aika paljon diapamista lähtien joten ei ihme, että väsytti niin paljon.
No kahdelta yöllä keittelin jo kahvia.
Sari lähti töihin ja minä menin takas sänkyyn pitkälleen toiveissa saaha vielä unta pikkusen. Sellasta horrosta sainkin oltua siinä mutta ihan oikeeta unta en ennää saanu.
Naapurit kävi tässä moikkaamassa ja he lähti kylille ja lupasivat tuoda minulle kurkkulääkettä. Kurkku tosi ikävä kun ei oikein kärsi nieleksiä. Ollaan sitten nieleksimättä 😀
Ulkona on ainakin hienon näkönen ilma….. pitäsköhän uskaltautua käymään ulkona ……..