meni sitten koko yö valvoessa. Unta ei tullu sitten pätkän vertaa tämä pirn selän takia 🙁 Melkonen pakotus oli eikä siihen nyt auttanu mikkää.
Jos edellinen yö oli pitkä niin sitä oli tämäkin yö. Hmmm… en tiijä. En tiijä mitä tässä pitäs tehä tämän suhteen mutta nukkumaan olis jo päästävä. Nyt tuntuu se kolme tuntiakin ruhtinaaliselta uni määrältä….. tai ees tunti.
Minkäs tälle voi, ei mittää.
Aamulla piti soittaa Kuopioon sairaalaan heidän antamalle ajalle kun olis asiaa mutta kun koitin kahdeksasta lähtien aina puoli kymmeneen asti osittaa sinne niin se oli koko ajan varattuna ja niin jäi asiani kertomatta. Huomenna oitan uudestaan ja jos ei onnistu niin ei auta kun soittaa toimistoon ilman näitä aikoja.
Tänään oli meille tulossa nuohooja ja muistin, että minulla on samaan aikaa näöntarkastus ja ei auttanu kun soitaa silmäasemalle ja perua käynti.
Suttari tuli lopulta paikalle mutta ylin tunnin verran myöhemmin mitä hän sano. Se taas vaikutti niin, että myöhästyin itte kipuryhmästä puolituntia. Suttari oli kyllä mukava ja tuttu mies meille. Sama häiskä n käyny jo muutaman vuonna putsaamassa piiput.
Kipuryhmään siis menin myöhässä mutta pääasia, että kerkesin kahvittelemaan ja syömään maukkaita viinereitä 😀 Kaksi viineriä uppos minulle aika helposti 😀
Asiaa oli taas kerran sen verran, että mieli muuttu kiukkusesta rauhallisesi ja mukavaksi 🙂 Hyvä porukka oli koossa tänäänkin 🙂
Ryhmän jälkeen vielä perenteisesti Leppäsen leipomoon jälkkärikahvit juomaan ja vasta sen jälkeen kotiin. Tuo Leppänen alkaa olla jo melkeen kuin toinen koti 😀 Aina kun käyn kylillä on käytävä myös hörppimässä siellä kahvit. Palvelu on niin hyvää kuin se vaan voi olla. Tänäänkin sain palvelua ihan pöytään asti 😀
Kyllä kun Leppäseen astuu siällle niin heti on ilosia ihmisä vastassa toivottamassa tervetulleeksi vaikka kuinka usein kävis niin aina tuntee olevansa tervetullu 🙂
Onneksi on tuollanen kahvila Okussa 🙂
Kotona pintä lepoa mutta uneen asti en päässy vaikka koitin ensin nukkua omassa sängyssä mutta ei siitä mittää tullu. Sari kyllä nukku oikein hyvin päikärit 🙂
Minun ei auttanu kun nousta ylös ja tulla taapertamaan hetkeksi olohuoneeseen ja sen jälkeen koitin ettiä hyvää asentoa sohvalta.
Suht mukava asento löyty jossa sain olla ja ikään kuin huokasta mutta uneen asti en päässy.
Puoli seittemän aikaan muistin, että Tarulla on puulaakien vikat pelit urkkatalolla ja eihän se auttanu kun lähteä kattomaan miten käy. Eka peli oli jo menny ja toinenkin oli käynnissä jonja tytöt hävis mutta kokonaiskisassa likat voitti hoppeeta. Onneksi olkoon Ella, Sanni, Laura, Taru, Maria, Riitta ja pariin viimeseen peliin tullu Noora 🙂 Hoppee ei oo häppee 😀
Plein jälkeen tapasin yhden minarin jolle näytin kotiläksyt mitä tuli veeme minarilta. Tämä urheilijalupaus sairastu viimeksi leirillä ja kotiläksyt jäi antamatta joten nyt ne sitten käytiin läpi. Jonkkaamista kolmella pallolla ja jonkaamista yhdellä kädellä kahdella pallolla ja iskylyönnin askeleet käytiin läpi ja pumppukaivo sekä palllo ilmaan kuperkeikka ja pallo kopiksi. Ittellä onnistuu vaan nuo jonkat 😀
Pois lähtiessä vielä sain kuulla melko mukavia uutisia eilisestä luennosta !!! Oli kuulemma ollu tosi hyvä luento ja oppilaat olivat puhuneet siitä koulussa tänään hyvillä mielin. Kyllä kuulosti mukavalta kuulla, että noin 20 lähihoitaja-opiskelijaa oli tykänny kuulemastaan 😀 On se vaan mukavaa 😀
Ilta on menny kotona vaan töllötintä katellessa ja tietenkin tätä läppäriä on pitäny pitää sylissä 🙂 Lääkettä on joutunu taas ottamaan jotta ees pikkusen paremmin voisi olla. Vielä kait tämä joskus loppuu.
Huomenna taas uuteen päivään tavalla tai toisella ja mitä huomenna….. onneksi en tiijä edelleenkään sitä 🙂