Melkosen vähälle jäin unet viimeyönä(kin). Kokomaiset vajaat pari tuntia tuli, jos nyt oikeesti sitäkään. Sankyyn menin viiden maissa ja heti seittemän jälkeen taas olin jo ylhäällä kävelemässä. Nyt otti selekään taas silleen ihan aikuisten oikeesti, silleen, että silmät meni kieroon kivusta. Jotenkin hauskaa, että Sari nousee just sillon ylös kun minä sinne raahaudun unen toivossa !
Voin kertoa, että oli pitkä pitkä yö. Ihmeellisesti sitä kestää tuon ja vielä ihmeellisempää on se, että pystyy päivällä tekemään jotain.
Tänään aamulla kyllä epäilin pystynkö tekemään mitään. Aamulla en kyllä pystynytkään kotona muuta kuin vaan selviytymään.
Tänään minulla oli kahentoista aikaan ensimmäinen luento opiskelijoille Välkkeen tiloissa. Se minua huolestutti mitenkä jaksan sen vetää läpi ? No, onneksi se meni kohtuu hyvin.
Raahauduin paikalle noin 15 min enne kuin luento alkais ja pihalla hääri porukkaa ja olivat ihan sen näkösiä, että olisivat tulossa luennolle.
Kello oli 12 kun Jari avasi tapahtuman hyvin nopeella puheenvuorolla ja siitä Petri jatko sujuvasti eteen päin. Siinä juteltiin historiaa ja miten kaikki sain alkunsa jne….. Sitten kun se loppui niin mulle sanottiin, että minä vielä puhun… mutta minä sanoin , että puhun sitten viimesenä…. Hö…. tuli siis tauko eli esiteltiin paikkoja…. kunnes tajusin, että Jarihan puhu jo alussa 😀 😀 😀 No ei se mittää, menköön väsymyksen piikkiin. Paikkojen tutkiskelujen jälkeen alotin oman vuoroni siis viimesenä 😀
Nimen selvityksen jälkeen itse asiaan….. Kerroin kivusta ja sen kanssa elämisestä, miten selviää, mitä tekee kun sattuu, kipuryhmä, miten kuntoutukset jne… Minusta homma meni yllättävän hyvin ilman muistiinpanoja tai powerpointia tai muuta apuvälinettä 😀 Puhumisen välissä kysyin vielä jokaiselta erikseen jotain kipuun liittyvää ja näin sain jokaisen osallistumaan luentoon. Välillä naurettiin ja välillä oltiin vakavina mutta pääasia, että jokainen ymmärsi mitä ja miten kivun kanssa tullaan toimeen. Kipuryhmä on siihen oikein iso vaikuttaja miten nykysin elämä on saanu ihan uuttaa virtaa. Vertaistuki on vaan huippua.
Elämäni toinen merkittävä luento oli tämä ja jos pitäs arvosana antaa ittelleni niin…. hyvin meni 😀
Mukavinta oli se kun lähtiessä osa kuuntelioista tuli viereen ja ja oikein kädestä pitäen kiitti 🙂 Eikä taputuksiltakaan vältytty eli uskoisin myös oppilaiden tykänneen luennostani 😀
Tämä jälkeen vielä Leppäsen leipomo kahvit päälle Petrin kanssa ja siinä vielä tuumailtiin asioita mitä voitas tehä 😀 Hieno hetki kylällä. Väsymyksestä ja särystä huolimatta kaikki meni yllättävän hyvin 😀 Kiitos opettajalle ja oppilaille mielenkiinnosta 😀
Kotiin päästyäni edessä oli uusi koettelemus ja mietin pitkään alanko vaiko enkö. Aloin kuitenkin poliisien uhkauksen muistaessani. Edessä oli kesärenkaiden vaihto !!!
Poliisit uhkasi tänään, että sakkoja on tulossa jos nastat vielä rapisee auton alla. Ei siinä auta kun tuollasen uhkauksen takia alkaa vaihtamaan renkaita.
Lääke hyvissä ajoin naamaan ja ei kun hommiiin. Kauan en onneksi kerenny yksin puuhata kun Sari, tämä armas ja rakas vaimoni tuli paikalle auttamaan. Kyllä se nainenkin oppii vaihtamaan renkaat kun tarpeeksi potkii 😀
Nyt on sitten vaidettu renkaan niin Zafiraan kuin Saappiinkin 😀 Huokasun helpotus kun ei tule sakkoja 😀
Urakan jälkeen oli taas vaikeuksia liikkua ja etekin jos olin hetken paikallaan niin se lähteminen on yhtä tuskaa 🙁 Lissää lääkettä vaan niin helepottaa.
Vielä yhdessä lämmitettiin ulkosauna jossa sai pyyhkiä päivän pölyt ja mietiä vielä tuota luentoa. Ajatukset kiiri paikasta toiseen.
Siinä ne ajatukset lenteli ja ne lenteli myös ensikauden lentopallo tekemisiinkin…. Pikku hiljaa alkaa sekin selkiytyä mitä teen ensikaudella vaiko teenkö mittää 😀 No teen sen sanon 😀 Mitä missä ja millon niin siitä kirjotan erikseen mutta kun asiat on vielä pikkusen keske niin en halua vielä hihkua siitä.
Mutta sauna teki jällleen kerran hyvää ja mielessä oli, että nyt varmaan saan nukutuksi kun oon valvonu nyt yhteen putkeen tosi kauan tai ei yhteen putkeen vaan unet on ollu viikossa ihan muutamissa tunneissa. Mitä vielä 🙁 Tässä minä taas sohvalla köllötän puoli-istuvassa asennossa läppäri sylissä ! Lääkkeet on otettu ja vaikutusta odotellen taas mutta taitaa käydä niin, että joutuu ottamaan lissää vielä ja se taas tarkottas sitä, että en sitten ajas huomenna kun 12 h pitää olla ettei saa ajaa. Mutta jos nyt HETI ottasin niin saisin ajaa puolitapäivin huomenna ja näin pääsisin kipuryhmään omalla autolla 😀 Kipuryhmään on kuitenkin äästävä vaikka sitten taxilla 😀 (Sinne meni lääke ).
Saunan jäkeisisissä mietteissä suht uudella kulmasohvalla puoli-istuvassa asennossa mieli on kaikesta huolimatta aika hyvä. Mie en vaan ossaa sannoo miksi minulla on sellanen kiitollinen olo ja olen aika tyytyväinen vaikka voisi luulla, että asia on ihan päin vastoin. Tämä kiitollisuus on vaikka en ees käyny kattelemassa kasvavia, itse istuttamia puita 😀
Mitähän huomenna….. Onneksi en vielä tiijä sitä 🙂