Ilmojen puolesta oikeesti kevättä on rinnassa ja ulkona lumen pinta on laskenu huomattavasti eikä se ole ihmekkään, että laskee kun asteita ulkona on +7.
En tiedä mitä on tapahtumassa mutta toissapäivänä pystyi kävelemään noin kilometrin pitusen lenkin ilman, että täytyisi irvistellä. Mikä mukavinta eilen meni myös harkat suht hyvin kipujen suhteen ja niin meni myös pelin suhteen 😀 Pelattiin harkkapeli A-poikia vastaan ja nyt täytyy sanoa ilolla, että peli oli todella kova ja nopeeta. Tällä temmolla ja asenteella oltais pelaamassa oikeesti pääsystä jatkoon.
No sitä ei tarvii hirveesti murehtia ennää kun sössittiin niin sössittiin. Nyt oli ihan älyttömän huippua kun lähes kaikki pelaajat oli paikalla. Vain ja ainoastaan yksi puuttuu ja hälläkin oli siihen perusteltu syy.
Jalat ja selkä pysy loistavasti mukana vielä illallakin treeneissä mutta sitten kotona taas alko ongelmat. Eipä tuo juuria poikkea mitenkään entisestä. Yöt mennee edelleen huonosti mutta nyt olen saanu nukutuksi tunnin ja kahen tunnin unia mikä on auttanu paljon jaksamaan. Siis parikin kertaa olen yön aikana nukahtanu 🙂
Mutta kun alkaa koskea niin ihan turha ees yrittää ennää nukkua vaan parempi nousta ylös.
Nyt oli pikkusen erinlaista kotona kun Satu oli sairastamassa. Parempi se on kotona sairastaa kuin yksin omassa kämpässä. Ja olihan se mukava nähä taas pitkästä aikaa.
Taru on kanssa kipeenä kämpillään mutta kerto selviytyvänsä yksin. Mikäs siinä 🙂 Hyvähän se vaan on, että koittee selevitä mutta oltais me kotiin hänetkin halunnu sairastamaan.
Tänä aamuna nousin siis taas aikaseen ylös ja keittelin kahvit ja pläräsin netin läpi kunnes hyppäsin lenkkivarusteisiin ja lähdin lenkille. Polvi oli halavatun kipee ja teki tosi ikävää astua sillä. Polvi kuitenkin pikkusen helpotti kun vana väkisin runno menemään. Noin kilsan jälkeen alko sitten selekään sattua ja askel lyheni lyhenemistään.
Pääsin kotiin ja samantien pakastimesta kylmää polveen ja selkään. Tunnin levon jälkeen olin taas hengissä 🙂
Noin puolen päivän aikaan Sari halus lähteä myös pienelle happihyppelylle tontilla ja kun hän lähti niin minä sinkosin myös itteni liikenteeseen ja menin oikopolkuja lenkin päähän kytikselle jotta voisin säikyttää rakkaan vaimon oikein huolella 😀 😀 : D
Sinne menin ja olin just just perillä enne Sari ja koiraa. Tuo koira onkin tämän asian ydin nyt. Se peijooni haistoin minun jäljet ja kun olin puuntakana väijymässä nii eikä tämä tullu siihen 3 metrin päähän haukkumaan. Sarin mielenkiinto heräsi mitä se siellä haukkuua ja peli oli pelattu 🙁 Mutta varmaan säälistä sano, että oli säikähtäny, että mikä siellä on… Joo joo…… 🙂
Takas kotiin pääsy olikin nyt sitten pikkusen kivuliaampaa. Nyt tuntu molemmissa paikoissa eli polvissa ja selässä 🙁
Kotona ei muuta kun uudet kylmät pakkasesta ja lääkettä naamariin. Taas sohvaa tovi enne kun alko ukko elää.
Tänään päivää ei kuulunu kyllä muuta kun nuo kävelyt ja kylmät.
Sari lähti naapurin kanssa vielä pitkälle lenkille ja minä jäin makoilemaan tuttuun paikkaan mutta pian lähdin valmistamaan ulkosaunaa saunomis kuntoon. Olishan se pikkusen parempi ylläri Sarille kuin tuo päivällinen ylläri.
Hmm… Putkeen ei menny saunan lämmitys kun vesiletkujen kanssa piti tolskata enemmän ja vähemmän kun oli letku jäätyny 🙁
Sitten oli vielä klemmarit hävinny ja en löytäny sitä rasiaa missä meillä niitä olis vaikka kuinka paljon. Sain juuri sytytettyä kiukaan kun Sari tuli lenkiltä eli tämäkin ylläri meni poskelleen mutta ei se juuri haitannu, Sari sytytti padan ja kohta kuuma vesi porisis 😀
Illalla sitten nautittiin ulkosauna antimista. Vesikin saatiin hyvin kun saunan lauteilla lämmitettiin ensin letku.
Se mikä tässä päivässä otti hermoon niin en voinu ajaa ja se tarkotti myös sillon sitä, että en päässy Joensuuhun RIENNON peliin 🙁 Siellä olis ollu nyt UUNO jonka kanssa olisin halunnu yhteiseen kuvaan !!! Uuno on se palkinto jonka Suomen lentopallomaajoukkue sai urheilugaalassa !!!!
Perhana , että ottaa kupoliin kun ei pääse ! Ja vielä se, että RIENTO voitti Perpon 3-1 hyvällä pelillä eikä Savimäki ollu ees kentällä loukkaantumisen takia. Loistava peli Riennolta ja tämä voitto antaa takuulla luottamusta tuleviin liiga-karsintoihin.
Hyvää kuuluu myös Savimäelle. Selkä ei ollu menny niin pahasti etteikö miestä nähtäis vielä tällä kaudella kentällä. Ensiviikolla jo alkaa treenit mutta varovasti kuitenkin. Parasta, että kuntoutuu karsintoihin huolella.
Näin mennee taas Markon ilta. Ei tarvii ihan heti olla menossa nukkumaan kun siitä ei tule yhtään mittää. Lääkettä lissää ja peukut pystyyn, että alkaa toimia. Väsyttää kyllä paljon ja mieli tekis nukkua mutta minkäs teet.
Mukavaa on kuitenkin ollu se, että olen voinu olla harkoissa paremmin kuin aikoihin ja vielä olen voinu kävellä pikkusen 🙂
Kait tämä vielä joskus tästä ….