Hello !
Yöstä en jaksa sanoa mittää muuta kun, että ihan paska se oli !
Aamu meni vaan huilailessa ja miettiessä, että ompa vaikeeta olla 🙁 Vaikeuden koitin nujertaa lähtemällä pienelle kävelylenkille Sarin ja koirien kanssa. Ilma oli oikeesti kuin morsian. Aurinko paistoi ihan kuin keväällä ja auringon lämpö oikein tuntu poskilla.
Ekaks kierrettiin oman tontin lingottu metsäpolku ja sen päälle vielä käytiin taivaltamassa naapurin tontilla. Takas tullessa oli jo sellanen olo, että ei jaksais/pystyis ennää kävelemään ja sanoinkin Sarille, että käy hakee auto ja tuu sitte hakee täältä pois.
Pienen huilin jäkeen kuitenkin pystyin etenemään. Koville otti mutta siitä viis, sillä ilma oli niin upea ja oli hienoa olla ulkona pitkästä aikaa. Matkaa kerty yhteensä lähes kilometri ja aikaa meni tuohon lähes tunti eli hirveesti ei laukattu mutta eteneehän se etanakin.
Kotona sisällä alko sitten palkinto lenkistä. Pakotus kasvo ja olo muuttu kiukkusemmaksi sen myötä. Lääkettä en tietenkään voinu ottaa kun illalla oli treenit edessä. Ei auttanu kun kärvistellä.
Onneksi olo pikkusen helepottu ennen kuin lähdin ajamaan kohti Ylämyllyä. Ylämyllyllä oli ainoastaan kuus pelaajaa paikalla kun oli porukoilla niin paljon menoja. Yksi tosi mukava ylläri oli kun treeneihin tuli myös Jatta 🙂 Jatta ei kylläkään pelannu kun oli kipeenä mutta tuli viettämään aikaanssa sinne 🙂 Oli Jatasta apuakin kun syötteli palloa yypereille ja minä perään neppipallon. Iso apu oli hänestä illan treeneistä 🙂
Sen verran minäkin riehuin siellä, että nyt taas ollaan sitten niin kipeenä ettei paremmasta väliä 🙁 Molemmat kädet on ihan tohjona ja polvi huutaa hoosiannaa eikä selkäkään oireeton ole. Taas oon niin kippeenää ettei sanat riitä sitä kertomaan.
Nyt ei auta morfiinikään näihin kipuihin. Olkapäät, jalka, selkä. Kaikkia näitä koskee kovaa ja edessä on varmasti ikävä yö 🙁
Tänään oli varmasti liikaan tekemistä. Lenkki tai treenit olis pitäny jättää väliin. Se tässä on hauskaa kun molemmat on tosi mukavia juttuja ja etenkin nuo harkat.
Nyt on mielessä taas, että ei tästä hitto vie tuu yhtään mittää ! Koskee aina vaan 🙁 Leikkausten jälkeen elämä on menny niin paljon alaspäin kuin vaan voi mennä. Torstaina otetaan uusia kuvia selästä mutta kun se on tietokonekuvaus niin se ei näytä hermovikoja ja miten ollakkaan taas arvuutellaan. Mietin jo, että leikkauttasko tuon stimulaattorin pois hetkeksi, että saisi otettua mangneettikuvat. Se taas olis aika rankka toimenpiden mutta saispahan kunnolliset kuvat nähtäväksi eikä tarviis arvuutella.
On tämä yhtä helevettiä !!!
Onneksi meillä on keskiviikko ja torstai vapaata niin voin vaa olla ja lääkitä oireita. Voi olla, että vapaat tullee parempaan aikaan kuin koskaan ennen.
Sunnuntaina meillä kylläkin on peli Savonlinnassa Ajoa vastaan ja sinne pitää olla tosi hyvässä kunnossa mieli pärjätä.
Tiedän, että siellä treenataan kovaa ja siellä halutaan voittaa peli hirmusella tahdolla. No,sinne on vielä aikaa ja sinne mennää voittamaan ja laitetaan parasta osaamista esiin. Pelistä on poissa neljä pelaajaa penkkareiden ja niiden juhlien vuoksi. Se sallittakoon kaikille lukiolaisille 😀
Nyt ei auta kuin ottaa lissää lääkettä ja ooteltava, että se auttas tähän oloon ja jos ei auta niin huomenna aamulla sitten piikeille terveyskeskukseen.
Yllättäen näillä fiiliksillä taas mennään mutta minkäs tälle voi. Koitan nauttia näistä pienistä asioista mitä on 🙂
ps. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan hitonmoisen tenniskyynärpään hoitoon !!