Moi !
Yö menikin suhteellisen nopeesti vaikka unta ei juuri tuntia enempää tullu jos nyt sitäkään. Tuntuu etten olis nukkunu ollenkaan koko yönä. Viiden maissa nousin ylös kahvia keittämään. Ylös olisin noussu kuudelta joka tapauksessa kun piti lähteä Joensuuhun sairaalaan.
Onneks katoin vielä illalla moneltako piti sairaalalla olla…… Se oli tiedossa, että 8.30 on ortopedille aika mutta oliko sitä ennen jotain ? No kyllä oli !!!! Röntgen oli jo klo 7.40 joten lähtö aikaistu kunnolla ja siitä ei ilon kiljahduksia kuulunu eräältä joka lähti mukaan 😀 Taru nimittäin lähti mukaan koska meillä Okussa EI OLE ENNÄÄ NORDEAA !!!!
Lähin pankki meillä on Joensuussa !!!
No eipä auttanu kun soittaa aamulla aikaseen yläkertaan ja herättää neiti matkaan. Aamupala kitusiin ja matkaan. Perillä oltiin 3 minuuttia myöhässä mutta se ei haitannu mittää. Ilmottatumisen yhteydessä kun aloin vähentää stimulaattorista sähköä ja ihmettelin kun mitään ei tapahdu ? Pienen tutkinnan jälkeen syy selvis…. Kaukosäätimestä oli loppunut patterit !!!! No voihan halavattu !!! 🙁
Kysyin infosta olisko heillä vaikka lainata patteria jotta saisin vähennettyä virtaa….. No ei kuulemma ole sellasta palvelua heillä 🙁
Pikkusen huolestuneena kävelin eteen päin ja vastaan tuli hoitaja joka pellaa lentopalloa ja kysyin häneltä olisko jossain pattereita vaikka lainaksi ? Saman tien hän kerto, että oota pikkusen ja niin sain uudet patterit kaukosäätimeen 😀 😀 😀 KIITOS 😀
”Jos stimulaattorista ei saa vähennettyä virtaa kun mennee selälleen, se tuntuu mahottoman ilkeeltä. Selkäydin venyy ja se lisää huomattavasti sähkön iskua ytimessä. Nyt se onnistu kun sain patterit”
Kuvat polvesta otettiin ja tasan puoli yhdeksän olin lekurin huoneessa. Kenkää pois, housuu pois ja pöydälle selälleen. Sen jäkeen alkoikin sitten sellanen meno, että en taida haluta sitä ennää ikkää. Voi halavattu kun ortopedi nosti jalan ylös !!! Sillon vihlas niin kovaa, että pääsi sellanen huuto, että luulin järjestysmiesten tulevan kahtomaan mitä täällä tapahtuu. Tätä jatku jonkun tovin kunnes lekuri lopetti. Hän totes, että tekonivel on hyvin paikallaan ja siinä ei ole juuri vikaa.
Yllätys oli kun tehtiin tutkimuksia jalan tunnosta ! Se yllätys oli kun jalassa ei ollu monessakaan kohtaa juuri tuntoa !!! Tiesin, että ulkosyrjallä pohkeen kohdalla ei ole tuntoa eikä siinä ole ollu 16 vuoteen mutta nyt tunnottomuutta oli myös sisäsyrjällä ja jalkapohjan tietämillä. Tunnottomuus oli levinny huomattavasti.
Välillä en ees tienny, että lekuri veteli jollain jalkaa pitkin.
Tuomioksi tuli, että selkee pullistuma ja siitä aiheutivia hermokipuja jotka vaikeuttavat polven parantumista.
Nyt sitten kahden viikon päästä viipalekuviin ja sen jälkeen toimenpiteisiin. Toimen piteen on melkovarmasti uusia leikkauksia 🙁 En voi kuin toivoa, että jokin muu ratkaisu löytys kun leikkaus. En tiijä jaksanko ennää näitä leikkauksia taas jos niitä tullee.
Kovin juhlallisella fiiliksellä ei lähetty sairaalasta pois Tarun kanssa. Onneksi Taru oli mukana kun se lörpötteli muutosta niin paljon etten kerenny murehtia tulevia. Mentiin keskustaan ja mentiin CaffeHouceen nauttimaan Cappucinot ja Taru otti älyttömän ison kermavaahdolla ja karkilla varustetun kaakaon 😀
Tunnin verran istuin nauttimassa kahvia lueskelin lehdet Tarun menessä käyskenteemään pitkin kauppoja. Minä kun en ole missään hyvässä soppailukunnossa.
Nordeaan oli aika vasta puoli yksi päivällä ja sinne olis vielä aikaa pari tuntia. Päätettiin mennä pankkiin jo nyt ja kysyttäs päästäänkö aikasemmin kyseisen virkailijan luokse ja miten ollakkaan….. PÄÄSTIIN 😀
Puolisen tuntia meni ja oltiin matkalla kotiin 😀 Paluu matkalla käytiin hakemassa pölynimuri huollosta jossa se oli viikon. Imuri oli jo toisen kerran huollossa ja lasku oli 100€ !!!! Nyt tuo ei kannata ennää hajota muutamaan vuoteen.
Kotona oltiin ja ei auttanu kun alkaa linkoomaan pihamaata kun lunta oli taas satanu sen verran. Linkoomisen jälkeen koitin siirtää trukinlavoja traktorilla ja koitin saaha ne nostettua kauhakuormaajaan ja sainkin 3 lavaa mutta siihen sai jäädä.
Ajoin traktorin muiden lavojen luokse ja nostin kuormaajan sille korkeudelle josta olis hyvä siirtää ne pinon päälle. Helpommin sanottu kuin tehty !!!
Jousin nousemaan traktorin konepellille josta koitin siirtää lavat mutta siitä ei tullu yhtään mittää ja sinne ne jäi miten sattuu. Lavat kun oli pois niin sen jälkeen alko ongelmat. JAlka ja selkä oli niin kipeet, että pois pääsy konepelliltä osottautui todella vaikeeksi.
15 minuuttia ainakin meni ennen kuin pääsin alas konepellin päältä 🙁 Voi hitto, että teki kipeetä mutta onneksi pääsin pois. Sen jälkeen traktori parkkiin ja hommat sai jäähä siihen. Sammutin traktorin ja siitä alko uusi taistelu…. Miten pääsen hytistä alas ? Jalka ei antanu astua yhtään eikä selekäkään taipunu. Siinä sitten taas oli puuhaa, että pääsin pois.
Sisälle päästyäni lääkekaapille ja buranaa vaan naamaan kun piti vielä ajaa autolla illalla treeneihin. Ei auttanu kun mennä sängylle pitkälleen ja toipumaan.
Tunnin verran sain oltua sängyllä kunnes Taru tuli kertomaan, että on pakannu jo niin paljon, että voidaan lähteä viemään kamoja uuteen kämppään. Samalla reissulla käytiin hakemassa kanihäkki Simballe. Häkki oli todella hyvä 🙂
Mentiin Tarun kämpän läheisyyteen jossa Onni ja Taru kanto kamoja jo valmiiksi oven eteen kunnes omistaja tuo avaimet.
Niin muutti kolmaskin lapsi pois kotoa !!!! Miten se ottaakin niin paljon sydämmestä !!!! Nyt sitten ollaan Sarin kanssa kahdestaan kotona !!!
Näin on kuitenkin parempi. Nyt ei tarvii miettiä koulukyytejä ja harkkakyytejä jne….. Asiat hoituu helpommin eikä minun tarvii olla ottamatta lääkettä jos tarvii ottaa. Nyt en voinu monesti ottaa kun piti ajaa autoa. Helpompaa se nyt on vaikka haikeelta tuntuukin.
Muutokuorman jäkeen olikin aika lähteä likkojen kanssa treeneihin. Alku oli hankalaa kunoon niin kipee ja vähän alamaissa sairaalan jälkeen.
Perillä treeneissä oli mukava kun uusi pelaaja oli paikalla ja hyvin näytti sopeutuvan kuvioihin. En tiijä mistä se johtuu mutta kun treenit pääsi vauhtiin, en muistanu koko huolia juuri ollenkaan vaan nautin olemisesta 🙂
Harkat meni minusta oikein mukavasti ja tunnelma oli hyvä vaikka tehtiin kovasti töitä 🙂
On kyllä sanottava, että illan treenit pelasti tämän päivä totaalisesti. Nyt kyllä kivut rankasee kunnolla mutta mieli on kuitenkin hyvä ja on nyt tärkeintä 🙂
Paljon oli asiaa tänään ja yksi suurimmista asioista oli, että nuorimmainen muutti pois kotoa tänään ja jatkaa nyt omillaan omassa vuokrakämpässä ! Onneksi matkaa ei ole kuin tuo 12km joten tarkkailun alaisena pysyy vielä 😀
Ollaan ilosia ja onnellisia siitä mitä meillä on 🙂