Jaaha….
Eipä juuri ole omasta tilasta uutta kerrottavaa vaan samalla kaavalla mnennään. Säryt edelleen jyllää ja olo on sen myötä mollivoittonen. Yö meni sentään suht hyvin. (La-Su)
Aamy-yöllä oli aikaa miettiä millä kokoonpanolla saadaan peliä aikaseksi päivän pelissä.
Melkonen ongelma on järjestää pelaajat sellaseen rotaatioon jolla voitas voittaa partio. Propleemaa aiheutti Hannan ( Lib ) pois jäänti koko ottelusta kun hän meni Hollolaan tai jonnekkin sinne päin töihin/koulutukseen ja Sanni, Ella, Suvi ja Niina olivat kipeenä 🙁 Ellalla nivusvamma, Sannilla selkävamma, Suvilla polvivamma ja Niinalla kova flunssa. Emmi ja Anni Lauran ohella ainoot terveet joukkueessa.
Siitä huolimatta pelin olis pitäny olla ladukkaampaa. Selitykseksi ei käy, että libero on ensikertalainen tai, että joku pelaa eri paikkaa mihin on tottunu. Tällä iällä pitää jo pystyä pelaamaan vaikka pelais mitä paikkaa tahansa.
Meidä peli oli todella luokatonta mönjää !!!! Jos olis mahollisuus olisin maksanu ihmisille pääsylipun takas.
Sen verran luokatonta peli oli, että en tee edes tilastoja koneelle kun ei tarvii tehä. Kaikki nämä näkyy käsin tehdyllä paperilla kun siinä ei ole oikein muuta kuin miinusmerkkejä iso läjä.
Partio syötti meidät suohon. Syöttö tuli aika kovaa ja meidän kädet oksi ne seinille tai sellaseen paikkaa mistä ei voi hyökätä. Sitten kun saatiin pallo passarille hyvin niin jotain tapahtu hyökkäyksessä sitten.
Oma peli kulki hyvin vain ja ainoastaan toisen erän lopussa. Muusta ei kannata edes puhua.
Ei auta kuin vaan treenata ja toivoa, että nämä vammaset paranee kahden viikon päästä olevaan peliin. Jos näin ei käy on turha haaveilla jatkosta.
Mitä itteeni tullee niin ilta kotona meni ok mutta yö oli taas sellanen paska ettei paremmasta väliä. Eikä tämä paska johdu pelistä vaan kivusta.
Kyllä taas meinas usko loppua kun ei saa nukutuksi vaikka nukuttaa hiton paljon. 5min paikallaan ja taas vaihda asentoa……… 🙁
Nyt aamu on menny vaan ollessa ja töllötintä tuijottaessa. Onneksi tänään ei ole treenejä niin voi huilata koko päivän ja illan.
Ootan tosi kovasti pääsy sairaalaan kirurgien pakeille jossa toivonmukaan selvii mikä tässä kropassa oikein taas mättää.
Toivon myös, että saan apua tähän halavatun kyymärpäähän. Kohta ei pysty ottamaan kädellä mittää kun kamat putoaa käsistä.
Näillä taas mennään ja ei auta kuin mennä vaan vaikka pahalta tuntuu. Väsymys on suurta ja niin on särytkin.