Viikko kerrallaan…..

Moro !

Viikko vierähti mutta se ei vierähtäny ihan niin hyvin kuin olis voinu kuvitella tai toivoa. Lopetin kaikki somet ja tämänkin kirjottamisen kun ei vaan jaksanu eikä ollu mitään mielenkiintoa. Ei oikeestaan kiinnosta mikään. Kivut ja säryt on se vaan mikä minulla on. Ei ole päivää jotteiko tarviis naamaa vääntää irvistykseen kivun vuoksi. Kävele on edelleen vaappumista ja selekä on alkanu oirehtia taas ihan oikeesti.
Ole tässä sitten normaalisti 🙁

Jatkuva kipu on alkanu vaikuttaa jo siihen, että ei ennää huvita mikkää. Lentopallo on vielä se jossa olen edelleen käyny mutta sekin alkaa tuntua jo liian kovalta suoritukselta vaikka siitä tykkäänkin. Treenit olen käyny pitämässä mutta niistäkin on se paras terävyys poissa. Koitan päästä niin helpolla kuin vaan mahdollista.
Eikös se ole merkki, että pitäs lopettaa jo !

Jalka on niin paskana kuin vaan voi olla. Kävely ottaa koville ja koko ajan saa olla varuillaan koska lähtee alta ja löytää ittsensä kaatuneena.
Fyssärini on pitkään sanonu, että on otettava yhteys sairaalaan ja nyt sain senkin tehtyä. Positiivisen outoa tässä oli se kun soitin sairaalaan niin sain todella nopeesti ajan sinne !!! 🙂
29.1 on jo aika  ja jos jotain voisin toivoa niin apua tuolta käynniltä mutta ikävä kyllä totuus on varmaankin toinen 🙁
Jotenkin tuntuu siltä, että kokonaan jäykistäminen on se kivuttomin juttu mutta sitäkään en todellakaan haluis !

Onhan tämä melko vaikeeta puurtamista jälleen ja en tiijä mitä tuleman pitää. Se tosi asia kuitenkin on, että en jaksa näin painella kovinkaan kauan. Joko on otettava lääkettä lissää ja lopetettava kaikki mahdollinen liikehdintä mutta en oo varma onnistuuko se minun luonteella. Hirveesti en pysty mittää tekemään kotonakaan ja suurin osa hommista jää Sarille 🙁
Mieli tekis kyllä puuhata kaikkea mahollista….ääh… antaa olla !

Somesta pois lähtö ei ole tuottanu tuskaa ollenkaan vaikka välillä kyllä mietin mitä kavereille kuuluu mutta antaa sekin vaan olla.
Mukavaa tietenkin on ollu kun olen saanu viestejä siitä, että onko jotain tapahtunu kun en ole esim. facessa 🙂 Jopa oma äitini soitti ja kysy onko jotain tapahtunu 😀 Moni muukin teki samoin ja kiitos teille soittajille, viestittäjille huolesta 🙂
Tulen someen takas sillon kun se tuntuu hyvälle tulla mutta nyt ei vielä sitä tunnetta ole.

Tänään sain kuitenkin tehtyä päivän hyvän työn kun kävin traktorilla linkoamassa kaverin liiteriin ja kompostille tien. Matka ei ollu kovin pitkä mutta lunta siinä oli välissä yli puolimetriä. Kostoksi siitä kotona sitten kipulääkettä naamaan ja näin voi unohtaa lähdön Riennon peliin. Ei muuta kun tulia uuniin ja sohvaa.

Eilen oli kohtuu mukava päivä kun käytiin Joensuussa perheen kanssa ja siinä sivussa vietettiin Sarin synttäreitä 🙂 Mitään isompia pilleitä ei järjestetty vaan aika hissukseen otettiin. Illalla tietenkin treenit jotka meni hyvin.

Näin on menny viikko ja näin taitaa vielä mennä seuraavatkn viikot mutta onneks sitä ei vielä tiedetä 🙂

Palaillaan taas