Moro !
Pari päivää taas meniniin ettei päivitystä tullut mutta sekään ei haittaa mittää. Paljon tässä on kuitenkin kerenny tapahtua mutta mitään mullistavaa ei edelleenkään ole kerrottavana. Aika samanlaista paskaa taas sataa eli kipuja kipuja ja kipuja.
Eilen Loppiaisena oltiin joukkueen kanssa Pieksämäellä turnauksessa jossa saatiin sulatella kinkusta viimesetkin palaset pois.
Ihan koko miehistöllä ei päästy matkaan mutta tarpeeksi saatiin kuitenkin, että kannatti lähteä. Ja kyllä oikeesti kannatti lähteä koska taukoa on ollu sen verran pitkkään, että tämä turnaus palveli meitä oikein hyvin.
Liberona meillä oli Tolppasen Jenni kun Hanna ei päässy matkaan ollenkaan mukaan ja pois oli myös Anni ja Suvi. Sanni joutui raatamaan kaikki pelit ja mikä ikävää niin Sannin selekä oli jo valmiiksi kippeenä. Ei muuta kuin kinesioo selekään ja menoksi. Yhden erän alun Jenni passasi mutta muuten passit hoiti Sanni ja hyvin hoitikin 🙂
Eka peli meillä oli ViRiä vastaan ja ensimmäinen erä me vietiin hyvin se ja hallittiin peliä. Toisen erän puolestaan vei ViRi ja näin peli päättyi 1-1.
Toinen peli oli jotain mitä en muista mutta siinä tuli pataan 2-0. Kolmas peli oli Pieksämäkeläisiä nuoria vastaan ja se me voitettiin 2-0. Se pitää kyllä sanoa, että nämä nuoret tullee vielä olemaan korkeella. Sen verran hyvin junnut pelas, että takuulla vielä kuullaan heistä 🙂
Neljäs peli oli sitten ZZ- Toivalaa vastaan ja tässä oli jo mehut pois ja kunnollista peliä ei saatu aikaseksi missään vaiheessa. Oli jopa välillä surkuhupaisaa seurata peliä ja mieli teki lopettaa ja sanoa, että te voititte, lähetään syömään 😀 No peli pelattiin loppuun ja toisessa erässä oli jopa lentopallon näköstä tekemistä mutta vain parin hetken verran ja nyt tarkotan molempia joukkueita 😀 Kumpikaan ei todellakaan osannu pelata ollenkaan sitä lajia mitä harrastetaan 😀
Kuitenkin niin kuin jo sanoin oli hienoa, että lähettiin tähän turnaukseen. Nyt on saatu kilpahenkistä pallotuntumaa ja on paljon helepompi lähteä treenaamaan sunnuntain koitosta varten.
Aamulla kun lähdettiin minä ajoin bussin Pieksämäelle mutta päivä salissa jaloilla ei ytehny kovin hyvää ja niin kävi, että Emmi joutui ajamaan auton pois kun minä en voinu polkea kytkintä ilman irvistystä.
Shelliltä ajoin oman auton pois ja sekin teki höpöö polovelle.
Voi pahus sentään miten kipuja on taas ollu ihan riittämiin 🙁 Tämä keskiviikko on menny tosissaan kärvistellessä. Kahdelta minulla oli kuntoutus ja se oli kyllä melko kivulias käynti. Lattialle selälleen ja jalkaa koitettiin suoristaa ja nilkkaa väänneltiin kipujen sallimissa rajoissa. KYLLÄ KOSKI !!!
Kyllä koski ja koskee edelleen. Pilleritkään ei meinaa auttaa nyt yhtään vaan särky on kovaa. Ikään kuin kiitokseksi vielä päähänkin vihloo silleen aikuisten oikeesti. Välillä vihloo kovasti ja sitten helepottaa ja taas uudestaan……
Olkapäät on taas niin kipeet, että ei meinaa saaha käsiä liikenteeseen ja sitten vielä tenniskyynärpää vaivaa ettei voi puristaa yhtään kun sattuu. Polvi on kpeempi kuin koskaan aikasemmin ja selekään vihloo niin, että se säteilee kipeeseen poloveen. Vasen jalkapohja on kuin tulessa. Muuten ei ole mittää valittamista !
On tämä kyllä aikamoista elämää 🙁 Yli 3 kk on menty näin ja helepotusta ei tunnu olevan tulossakaan, päin vastoin..
Kivut on lisääntyny ja tämä kipu ainakin polvessa on niin pirullista ettei paremmasta väliä. Jos jollain on tekonivel onnistunu ja tuonu helpotusta elämään, niin onneksi olkoon. Minulla tämä ei ole vielä jelppinkiä tuonu.
Tänään kuntoutuksessa oli ehdotus josta kuulemma minä en tulis pitämään ja niin minä en siitä pitänytkään. Ehdotus oli, että pitäs lopettaa valmentaminen nyt kokonaan !!!! MITÄ ????? Ettäkö lopettasin valmentamisen ? EI menny ihan heti läpi eikä kyllä taida mennä myöhemminkään. Mitä minulla olis jos ei olis lentistä ? Minähän tulisin hulluks tai vieläkin hullummaksi kuin mitä nyt olen.
Ymmärrän, että pitää huilata ja lepuuttaa jalakaa mutta niinhän minä teenkin. Lepään aina kun pystyn. Ei auta kun ottaa taas kepit käyttöön ja köpötellä niiden avulla jotta tuo koipi ei rasitu liikaa. Ja pakko noita keppejä on käyttääkkin kun jalat lähtee alta. Sillon kun jalka lähtee alta niin sillon ei askelleta yhtään ja jos sillon ei ole keppejä niin siihen jääähään.
Onneks on ollu apuja sillon kun jalat pettää. Aina olen saanu apua ja nopeesti myös kepit, että pääsen liikenteeseen.
Muistan ajan jolloin ei koskenu kuin levossa ja istuessa ja liikenteess mutta nyt koskee KOKO AJAN !!! 24/7 vaan koskee ja pakottaa 🙁
Jotenkin tuntuu, että leikkauksen jälkeen ollaan menty alas päin ja roimasti.Hermovika on toki se suuri vaikuttaja näihin jalkoihinkin. Hermovika estää kuntoutusta ja siksi tämä on niin vaikeaa. Fyssäri oli sitä mietä, että jalaka on hyvässä kuntoutuksessa mutta just tuo hermovika on suurin syy ja jarru paranemiselle.
Autolla ajaminen on nykysin aika hankalaa kun en voi polkea kytkin kuin irvistyksen kanssa. Se voi alkaa olla jo turvallisuusriski jos en saa poljettua kytkintä sillon kun sitä tarvitaan. Ei taida auttaa kuin alkaa etsimään automaattia. Sillä varmaan voisi hyvin ajella ilman ongelmia.
Jos sinulla on ylimääräinen automaatti auto niin voit sen mieluusti tuoda sen minulle tänne Maljasalmelle 😀
Näillä fiiliksillä tänään ja nyt. Kovin mukavaa ei nyt ole ja elo tuntuu hyvin vaikeelta. Kivut on kovat ja jotekin tuntuu, ettei nämä ole helepottamaan sillä jos olisi niin se olis jo pikkusen ainakin helepottanu.
Kuinka kauan ihminen kestää yhtäjaksosesti näin kovia kipuja ? Luojan kiitos, että minulla on tämä perhe ja luojan kiitos, että minulla on myös tämä lentopalloperhe ja valmentaminen. En siis aijo lopettaa valmentamista. 😀
Toivottavasti huomenna paistaa aurinko 🙂