Terve !!!
Yö meni jota kuinkin ok mutta hyvin vähäsellä unella. Valvoa piti aika aamuun saakka. Noin viiden maissa menin sänkyyn pitkälleen. Sitä ennen kävelin ja torkuin välillä sohvalla.
Mukavaa oli kun sain nukutuksi noin kuudesta kahdeksaan tais olla jopa puoli yhdeksän kun nousin ylös.
Liike ei todellakaan ollu kovin sipakkaa aamulla ylös noustessa. Vessaan meno kesti jonkin aikaa mutta hitaasti ja varmasti sinne pääsin.
Nyt en tehnykkään espressoa vaan myllytin suodatinkahvia 🙂 Pitkästä aikaa tein suodattimella kahvia ja sehän maistui oikein hyvältä.
Kahvi on Italialaista Lucaffea joka on todella hyvää. Monta eri maan kahvia ja montaa merkkiä olen vuoden aikana maistellu ja juonu mutta kyllä Italialainen on alkanu olla meidän lempikahvia. Toki vahva Cubalainen ja makea Brasilialainen on myös hyvää.
Päivä meni aluksi vaan kipuja kuunnellessa ja mikä ikävintä, lääkkeet loppu viikonloppuna eikä minulla ollu kuin vahvoja muutama.
Tänään en voinu ottaa yhtään kun illlalla oli lähdettävä kylille ja treeneihin. Hammasta purren siis ja sitä hammasta joutu kyllä puremaan sen verran kipee selekä ja polovi on ollu.
Pakotin itteni ulos koirien kanssa ja käytiin kävelemässä tontin reunoja. Kävelyn jälkeen menin Zafiraan ja kokeilin lähteekö se käyntiin ja miten ollakkaan käyntiin lähti ekalla 🙂
Siirsin sen pois tuosta autotallin viereltä jotta mahtuu lumia pudottamaan katolta. Sammutin auton heti kun sain sen siirrettyä ja avasin konepellin ja aloin tutkia sitä. Järkytys oli suuri kun huomasin letkuja puuttuvan, suojat puuttu kaikki ja siellä täällä oli sen näköstä ettei kaikki ole kohillaan !!! Auto oli 11 kuukautta huollossa ja siellä ei tapahtunu muuta kuin vahonkoa ! Siellä myös rutattiin auto kyljestä. Nyt takaovessa on hirvee lommo ja naarmuja. Että näin meillä hoidetaan autoja huollossa. Nyt täytyy miettiä mitä ja miten tästä edetään. Se on ainakin varmaa, että tähän tämä ei jää.
Ennen treenejä meni apteekkiin täydentämään varasto ja sen jälkeen suoraan treeneihin. Melko paljon mietitytti pystynkö pitämään treenejä kovinkaan aktiivisesti mutta niin se vain on, että kun pääsee tekemään hommia niin alkaa kipukin unohtua. No, ei se todellakaan unohdu mutta valmentaminen antaa muuta ajateltavaa 🙂
Ensimmäiset treeni meni niin hyvin kuin ne vaan voi mennä 🙂 Teemana oli nyt kolmella torjunta. Aluksi käytiin läpi mitä tehdään ja miten edetään ja sitten vaan toteuttamaan. Alussa tietenkin askellukse meni miten meni mutta ei aikaakaan kun se alkoi sujua loistavasti.
Vastapuolelta tuli hyökkäyksiä vuorotellen nelosesta ja kakkosesta jotka sitten torjuttiin kolmella. Erittäin hyvät treenit 🙂
Perään 15 taon jäkeen C-tyttöjen treenit. Siellä homma lähti käyntii jojopallottelusta viistopeliin. Pientä tekniikka opastusta väliin ja homma toimi kuin seikon kello 😀
Hyvä mieli jäi molemmista treeneistä hyvä kun sain tekemistä ja päälle muutakin ajateltavaa kuin kipu. olen oikeesti oikee onnenpekka kun saan olla tekemässä urheilua ja kehittämässä nuoria urheilun parissa 🙂
Kotiin päästyäni apteekin ostokset esille ja helepotusta hakemaan niistä. Vielä ei ole purassu mutta toiveissa olis, että yöksi jo olis purassu.
Yö, aamu ja päivä oli aika vaikee mutta oon luottavainen, että olo helepottuu nyt taas kun on lääkkeitä. Yö jos mennee huonosti menen piikeille aamulla jotta edes seuraava yö sujuu paremmin.
Kaikesta huolimatta vaikka kivulias päivä olikin, oli silti tuo ilta treeneinee hieno ja mieli parani huomattavasti siitä mitä se oli.
Kiitos jälleen kerran tuesta niille jolta sitä sain 🙂 Voimaa niistä saa paljon.
Hyvät yöt.