Molskista iltaa !!
Vihdoinkin voi taas sanoa, että olo on parempi kuin moneen päivään !!! 🙂 Sain nukuttua kohtuu hyvin ja aamulla sen tunsi parhaiten
Aamupalan jälkeen lähdettiin vaimon kanssa pienelle happihyppelylle koirin kanssa. Neron kanssa opeteltiin kävelemään vetämättä ja sivulla. Koira on melkoine jääräpää mutta niin vain lenkin jälkeen jääräpääkin käveli sopuisasti sivulla vetämättä 🙂
Lenkin jälkeen oli lähtö melko pian vanhalle pajalle jossa huomenna luovutetaan sähköauto energialle. Me kuvataan se luovutus. Tänään laitettiin (laittoivat) kamat siihen malliin, että huomenna ei oo kun alkaa kuvamaan. Jari hoitaa paikalle äänet ja sillon ne myös toimii 🙂
Kauaa en voinu olla pajalla kun kyyti lähti kotiin mutta aamulla sitten takas sinne.
Kotona sohvalla pikkuset unet ja mielessä oli lähteä vielä lenkille sen jälkeen.
Noin neljän maissa Jussi soitti ja kyseli kuulumisia ja kerto, että se minun haastattelu on KarjalanHeilissä ! Sovittiin, että hän tuo sen Ullanristeykseen Shellille lenkkeillessään. Minä hyppäsin fillarin selkään rohkeesti lähdin polkemaan kohti Shelliä. Alku oli aika hankalaa ja tuo meidän hiekkatie on vaan hankala fillaroida 🙁 Kun pääsin Kuopiontielle oli kuin olis päässy ajamaan uudelle moottoritielle. Sen jälkeen polkeminen oli huomattavasti helpompaa. Kyllä maalla on mukavaa.
Shellillä oottelin 5-10 minuuttia kun Jussi juoksi paikalle. Sain lehden käteeni ja hetken rupattelun jälkeen lähdettiin molemmat kohti kotia. Minä en jaksanu/pystyny polkemaan yhteen putkeen vaan pysähdyin rakkaiden naapureiden luokse huilaamaan. Ketään ei ollu kotona mutta kun kuvasin Anssin tekemää klapipinoa tutut hahmot lähestyi pihatietä pitkin. Talon väki oli palaamassa lenkiltä 🙂 (Se tiesi kahvia). 🙂
Eikä kauaakaan kun oltiin jo kahvin äärellä sisällä 🙂 Pannullin hyvää kahvia äänen suuntaan ja maailman parannusta yli tunnin verran. Luettiin vielä juttu lehdestä jokainen vuorollaan ja todettiin jutun olevan ”ihan” hyvä 🙂 Jokohan olin huilannu tarpeeksi ?
Vielä ennen polkemaan lähtöä piti ihalla noita klapeja ja jo kuivuneita klapeja 😀 Ei lopu puu tästä talosta ihan heti !!! 🙂
Ihailujen jälkeen Helkaman selkään ja nokka kohti Myllyjoen tilaa. Nyt jaksoin paremmin polkea kun huilia oli tarpeeksi. Polvet oli nyt se joka aiheutti vaivaa ja vaikka matkaa oli ennää vain 2km, meni siihen aikaa kun ei kärsiny pitää vauhtia. Menin sillä millä pystyin.
Kotona oli mukava heittäytyä sohvalle kuuntelemaan musiikkia lääkekaapin kautta.
Melkoisen liikunnalinen päivä oli tämä päivä ja nähtäväksi jää, minkälaisena tämä jatkuu. Voihan se olla, että aamulla tiedetään, että ollaan liikuttu tänään 🙂 Pitkästä aikaa aurinko paistaa minullakin vaikka ulkona aurinko menikin välillä pilveen. Vanha sanonta: paistaa se aurinko risukasaankin piti jälleen paikkansa vaikka ei aina meinaa siihen uskoakkaan.
Hyvää yötä.
