Yö meni jälleen kerran päin ….pirkkalaa eli unta vain ja ainoastaan pätkissä. Polvea poltti pienikin liike ja lonkaan sekä selekään pakotti.
Ylös nousin kuitenkin vasta vähän vaille kuusi kahvin tuoksuun.
Sari nousi tällä kertaa aikasemmin ylös kun lähtee aamuvuoroon.
Kahvin tuoksu siis sai nousemaan ylös mutta kyllä VÄSYTTI!
Väsytti todella paljon eikä fiiliskään ollu paraimmasta päästä mutta siitä se paranii kun sai kahvia hörppiä.
Noin puoli seikan aikaan lähoin viemään Saria töihin koska meillä on vain yksi auto ja minun oli päästävä kylille. Tämä on sitä yhden auton syndroomaa!
Melkein kammostutti lähteä ajamaan kun lunta oli noin 30cm satanu yön aikana ☃️
Ja kyllähän siinä niin kävi, että aura-autona sai olla. Se mikä minua ihmetyttää niin kun ajetaan aivan keskellä tietä! En ymmärrä miksi tielle tulee vain joko yhdet auton jäljet tai kolmet renkaat jäljet!
Kylläpä on mukavaa sitten kun tulee auto vastaan!!!!!
No eipä siinä. Sain vietyä Sarin töihin ja palasin mutkitellen kotiin ja aikomus oli alkaa linkoomaan INTERNATIONAL 453:lla pihamaata ja pihateitä.
Ihan se ei mene niin kuin suunnittelee.
Meinasin ensi kolalla tehä autolle paikan pihalla niin eii tarviis sitten siirrellä kun autopaikka olis jo puhdas.
Jätin auton käyntiin pihalle ja kolasin reilun auton kokosen aukon johon sitten siirtäisin auton ja alottasin linkoomaan..
Enpä päässykkään tuohon pihalle kolattuun paikkaan. Minun piti pakittaa ja ottaa vauhtia jotta pääsen tuon pienen nyppylän yli.
Peruutin ja jouduin peuttamaan toisen ja kolmannenkin kerran. Tuo kolmas peruutus oli se joka sitten aiheutti harmaita hiuksia ja hikeä.
Vänkärin puoleinen rengas putosi ns tyhjän päälle ja se riitti, että Niro jäi siihen paikkaan.
Kävin mattoja ja liiteristä puunsälöjä renkaiden alle mutta ei auttanu.
Lopulta käynnistin Intikan jotta vetäsen auton sillä mutta sitten muistin, että yksinhän minä olen!
Ei auttanu muu kuin ottaan edelleen lapio käteen ja alkaa kaivamaan. Sain renkaat kokonaan vapaaksi mutta eipä se auttanu kun pyörän oli ilmassa ja auto lepäsi pohjasta pakkauteneen lumen päällä. No. Lisää lapiolla hommia!
Vielä lapion hiekan näkyviin maasta jotta renkaat saisi parempaa pitoa.
Lopulta auto sousi kun nousikin ylös ja parilla yrityksellä sain se haluttuun paikkaa. Huh huh!
Suoraa päätä Internationalin puikkoihin ja linkoomaan lunta pois. Pari tuntia sai lingota ja siirtää lunta. Voin vaan sanoa, että olin aika puhki poikki tämän vuoksi.
Sisälle ja uudet kahvit tulille. Kahvia naamariin ja sen jälkeen kun koitin nousta sohvalta ylös niin se olikin meleko hankalaa ja erittäin kivuliasta.
Tuo lapiointi ja linkous teki tehtävänsä 🙁
Klo. 10 lupasin olla hotellilla antamassa suksia pois ja ainakin yhdet sukset piti ottaa vastaan.
Lähdin siis kaikesta huolimatta kylille koska piti lähteä. Onneksi edellisenä päivänä sain tehtyä aika pitkälle ne sukset mitä piti palauttaa. Nyt tarvis vaan hioa pinta ja se oli siinä. Sama oli yksille ns talkoilla tehdyt sukset.
Sopivasti tuli viesti siltä kenen piti tuoda sukset niin ilmoitti, että on motissa lumen takia eikä pääse paikalle. Huh… helpotus mulle 🙂
Läksin heti kohti kotia ja kahen maissa kävin hakemassa Sarin töistä.
Illan oonki sitten kiukutellu ja syöny! Tänään oon vedelly naamaan oikeestaan mitä vaan kaapista löytyy. Kiukkuun jostain syystä kostan itelleni syömällä. Ei olis montaa päivää ollu tätä 8viikkoa jäljellä. Sunnuntain olis viimeinen päivä tätä ja nyt loppumetreillä pitää sitten retkahtaa ohjeista 😭😥
Elämä jatkuu kuitenkin enkä nyt usko, että tämä vajaa 8viikkoa on menny hukkaan. Huomenna ollaan taas ruodussa.
Mutta se on sanottava, että OLIHAN PÄIVÄ!
