Kiireitä on on ollu edelleen niin eilen kuin tänäänkin. Tähän kun lisätään päälle kivut ja valvomiset niin soppa alkaa olla sekava. Vielä kun lisätään yhdistykset ja etenkin yksi yhdistys joka aiheuttaa huolta ja murhetta oikeen olan takaa.
Sunnuntai meni pitkälti kotihommia tehdessä minkä kykeni. Enimmäkseen sohvaa ja torpan lämmittämistä. Polvi on sen verran kipee, että ei tarvii lähtee kävelemään tai muutakaan hommaa missä jalkoja tarvitaan.
Päivä meni näin ja kahden tienoolla Sari tuli töistä ja minä lähdin kivuista huolimatta ajamaan kohti Joensuuta koska siellä oli lentopalloa Karpaasit vs Nuorten Maajoukkue Kuortaneelta. Minä koitan juontaa tätä peliä hallilla.
Pelotti tällä kertaa aivan tajuttoman paljon koska kipu oli melekonen. Tuntu, että vaikeeta tullee olemaan.
Jotenkin vaan homma alko sujua ja kipu unohtui suurimmaksi osaksi ja pystyin selviämään omasta mielestäni ihan hyvin tästä.
Hienoa oli se, että Karpaasit voitti kamppailun ja toinen mukava juttu oli kun sain tavata entisiä minimaajoukkeen porukkaa ja muutenkin tuttuja pelaajia vuosien varrelta. Tosin niin kuin aina, kun on tehny lentopalloa sen 41 vuotta pitkin maita ja mantuja niin aina sieltä vaan tulee tuttuja 😀
Mukavaa on sekin, että Antti eli DJ Mankka huolehtii täydellisesti musan halliin ja aivan mestari ajottamaan musiikin juuri oikeaan aikaan ja samoin myös sen hiljentämään sillon pitää.
Tänä vuonna muuten on ollu tosi mukavaa juontaa pelejä. Se kumpi on mukavempaa, selostaa hallissa vai selostaa esim. ruutuplussalla…… Sanoisin, että ruutuplussalla koska siinä voi puhua ja selostaa peliä koko ajan ja on oltava 100% tarkkana jokaisessa hetkessä. Salijuontaja on aika paljon hiljaa ja sehän on mulle vaikeeta 🤣
Illaksi kotiin ja ajomatkalla mietin jo tulevaa yötä ja sen kärsimistä. Typerää elää etukäteen elämää ja yötä mutta tässä tilanteessa ainakin minun pääkoppa miettii juuri näin.
Ehkä siinä on jo valmiutta ja onko niin, että asenne on jo kivussa kun sitä miettii etukäteen?
Oli tai ei niin joka tapauksessa oli hankala yö. Polveen särki aivan älyttömän paljon eikä tarvinnu kuin millin koittaa siirtää jalkaa niin sellaset salamat ja poltot lähti, että naama oli sellasilla rypyillä, jos joku tuttu näkis naaman niin pelästyisi!
Jäin unet aika vähiin. Ennen kolmea ei auttanu kun lähteä köpöttelemään kun ei voinu enää olla paikallaan.
Kahvit tulille ja kärvistelemään.
Sari heräsi viiden maissa koska lähtee aamuvuoroon. Kahvien jälkeen minä vein Sarin töihin ja tulin takas kotiin koska väsytti todella paljon.
Ajauduin sohvalle villainen ruskean raidallinen peitto päälle. Siinä meni mukavasti noin tunti. Herätys ei ollu sitten niin mukava.
Tuli sellanen poltto polveen ja samaan aikaa ihan järkyttävä kramppi takareiteen ja samaan syssyyn myös oikeeseen jalkaa kramppi!!!!
Nyt pääsi HUUTO kivusta ja en päässy ees heti ylös sohvalta vaan piti kestää tovi tuota polttavaa repisistä.
Lopulta olin jaloillani ja krampit helpotti lähes saman tien mutta polvi oli tulessa edelleen.
Luojan kiitos kipu alkoi hellittämään tovin päästä. En tiijä olisinko kestäny enää kovinkaan pitkään.
Toivuin kohtuullisen kuntoon aamusta ja alkoi olla aika lä’hteä kyliulle ja tarkemmin Hotelli Kummun alakertaan jossa odotti uudet sukset pohjustusta ja luistovoitelua.
En saanu (kyenny) ihan loppuun saakka niitä tekemään kun polvi meni sen verran kipeeksi. Ei auttanu kun laittaa pillit pussiin ja kinkkasin kaupan kautta hakemaan Sari töistä ja siitä kotiin.
Hyvin usein oon sanonu, että ”positiivinen asenne on tie parempaan päivää” otetaan taas mittaa mutta toedän, että se on totta ja sillä pärjää.
Täältä noustaan edelleen kun sen aika on ❤️