Niin vain taas mentiin vaaleihin töihin eli oli siis vaalilautakunnassa äänestystä järjestämässä. Melkoinen urakka siinä olikin ja varmaan osa selän kivuista johtuu edelleen siitä.
Seuraava päivä eli maanantai meni aika lailla vaan huilailessa. Kylillä kaupassa käyntikin oli jo melkoinen saavutus. Väsytti ja selekä oli ihan liian kipee eikä siinä vielä kaikki. Polvet oireili myös ja varsinkin tämä missä on tekonivel 🙁
Ei auttanu kun ottaa vaan roima annos kipulääkkeitä. Sillä sitten mentiin yötä kohti.
Alkuun nukuin hyvin. Mutta hetken päästä oli jo napit korvilla ja Ismo Alangon 27 tuntia pitkä kirja kaikui napeista korviin.
Torkahtelin kirjaa kuunnellessa muutamia kertoja ja aina piti vaan palata taakse päin kun oli ikään kuin menny ohi Ismon tarinat 😀
Mitä kirjaan tulee niin aika paljon liikaa on tuota ryyppäämistä ja huumeiden käyttöä mutta onneksi juuri nyt alkaa porukka raitistua 😀
Mukavia juttuja ja paljon tietoa kuinka kipaleet on saanu elämänsä. Ei ole muusikoiden elämä ihan helpointa. Onneksi en ole muusikko 😀
Tänään sain haettua ostamani vaellussauvat tästä ihan läheltä. Mulla on sauvat mutta niistä on menny jouset lörpöksi niin eivät ole enää oikein hyvät.
Nyt nämä on tuohon hintaa oikeenkin hyvät. Maksoivatkin kokonaiset 10€.
Ei ollu hinnalla pilattu ja uskon, että näillä pärjään pitkän aikaa. Oliskin mukava päästä jo pienelle retkelle lumikengillä mutta juuri nyt se ei vaan ole mahollista.
Tänään koitin tehdä klapejakin mutta se ei oikein onnistunu huonostikkaan 🙁
Sen, että sain raivattua lumia pois ropsien päältä ja pinon päältä mihin teen niitä niin alkoi jo tuntua selässä. Päätin kuitenkin sahata muutamia ropsia pölleiksi ja kirveellä perään. Oliskohan menny neljä ropsia kun oli pakko lopettaa. Pakko siksi jos halusin omin jaloin pois pinoilta.
Eipä taas juuri naurattanu vaan pieniä kyyneleitä valui pitkin poskipäitä kastellen takin kaulusta.
Miten se voikin olla niin kova paikka kun huomaa ettei pystykkään tekemään niin kuin haluaisi. Olen olettanu, että olen päässy jo enemmän eroon tuosta tunteesta mutta ei.
Pettymys, turhautuminen, luopuminen…. siinä on niitä asioita jotka vallitsee aika ajoin liiankin kovalla mahdilla. En tiijä totunko koskaan tähän ettei voi tehä niin paljon kuin haluaa.
Toiveissa olis päästä tekemään noita klapeja vielä ainakin joskus …. kuitenkin heti kun kykenee.
Hyvää alkavaa viikkoa ja huomista keskiviikkoa <3