Huh hei ja taas on menty ja onneksi suhteellisen pienissä kivuissa. Kipupolilla käyntejä on ollu ja sieltä olen saanu oikein hyvää oppia/ vinkkejä paljon ja niistä on ollu jopa hyötyä.
On tullu mentyä alkuyön pikkutunneilla pitkin maita ja mantuja kameran kanssa metästäen niitä parhaita revontulia kuviin.
Olen järkkäilly retkiä Maarianvaaraan Syrjävaaran Kokkomäelle 😀 Retket onkin ollu selaisia jotka jää mieleen kaikista parhaiten. Ne on ollu oikein mahtavia ja kiitos siitä kuuluu Reijosen Ollille joka on kertonu ja opastanu tähtisuunnistusta ja kertonu meille mitä mahtavimmalla tavalla tarinoita tähdistä ja niiden synnystä jne…
Ikävä kyllä tämä Suomen ilmasto on ollu vaan pikkusen vaivana pilvien muodossa vaikka säätiedotukset ovat olleet toista mieltä.
Nuo Kokkomäen reissut on ollu niin mahtavia, että sinne on päästävä aina kun on mahdollista.
Fiilis siellä on jotain sellasta mitä ei sanoin voi kertoa, se on vaan koettava.
Olli on se joka saa sinne sellasen tunnelman joka jää sielun syövereihin ikuisiksi ajoiksi.
Viimeinen reissu oli neljän retkeilijän voimin tehty. Reissuun oli lähdössä lauantaina 21 ihmistä mutta kun luonto päätti laittaa verhot taivaalle eli pilviä täynnä niin ei auttanut kuin yrittää seuraavana päivänä sunnuntaina kun sille oli luvatu selkeää ja erittäin kirkasta.
No se ei siten suurimmalle osalle sopinu ja eräässä perheessä tuli kylään oksennustauti.
Oltiin sitten siis neljästään ja ei se ainakaan fiilistä pilannu millään lailla 🙂 Vois sanoa, että jopa päin vastoin. Olli vielä lauloi tähtisuunnistuksen jälkeen upeasta Rakovalkean. EI voinu kuin suu auki kuunnella tuota esitystä nuotin liekkien lepattaessa ja näyttäessä muuten melko pimeässä. Ainoota valoa oli kun kuu yritti pilkistellä pilvien raosta. Niin just, pilviä! Vaikka kaikki maholliset säätedotukset lupasi kirkasta yötä, niin miten ollakkaa taivas täytty pilvistä ja niin vaan peittyi tähdet muutamia lukuunottamatta pilvien taakse.
Sekään ei nyt haitannu ollenkaan vaan nuotin loisteessa Olli kertoi auringosta ja siitä mitä auringossa tapahtuu ja miten esim revontulet syntyy.
Todella upea ja mahtava alku-ilta oli. Kiitos mukana olleille <3
Muutenkin tämä yöllinen taivas on alkanu kiinnostaa yhä enemmän ja enemmän.
Aika veikeetä on kun nyt pikkusen olevinaan tietää jo ja ihan pikkusen osaan suunnistaa tähtiä.
Tuo linnunrata esim on niin täynnä tähtiä ettei mitään rajaa. Linnunradan ympärillä on huomattavasti enemmän tähtiä kun muualla. Pohjantähti ei olekkaan se kirkkain tähti taivaalla vaan se onkin lopulta aika himmee 🙂
Sain lainaan Penttiseltä vanhan ja ISON kaukoputken jolla olen tihrustanu taivaalle ja siellä kuuta. Kuuta oli aika hyvä katella kun oli täysikuu.
Parasta oli se kun just kun olin saanu tsuumattua kuun pinnalle niin siitä huristeli ohitse satelliitti. Olihan tuurit kohillaan 🙂
Tähtitieteilyn lisäksi iloa ja riemua on aiheuttanu AVANTOKAUDEN alkaminen 🙂
Niin se vain käy, että aikansa kun odottaa niin avantikausikin alkaa 😀 Pitkä ja erityisen lämmin kesä takana ja odotus on päättynyt.
Nyt taas pääsee kolemsti viikkoon loistavaan saunaa ja siinä sivussa pulahtelemaan avantoon. Ihan vielä ei eilen ollu jäätä kuin pikkusen särkiselän rannalla ja sekin seitinohkasta. Vesi oli siitä huolimatta kohtuullisen kylmää näin ensimmäisellä kerralla. Ei tarviini kovin kauaa järvessä polskia kun käsi haparoi kaidetta ja jalat portaita ylös 😀
Mukava oli tavata muita avantolaisia pitkästä aikaa kun osaa en ole nähny koko kesänä.
Tuttu porukka koossa taas. Mukavaa on sekin, että avannolla käy paljon tanssijoita jotka tuovat iloa ja riemua mukanaan.
Ja juttua piisaa 😀
Nyt kävin uimassa seittemän kertaa ja se ehkä on ihan pikkusen liikaa mutta kun kerta tuntui hyvälle niin mikä ettei 😀
Olen päässy nyt kahtena päivänä peräkkäin aamuisin pienelle lenkille koirien kanssa ja se on ollu myös kohtuullisen mukavaa 😀
Koiria on nyt taas 4kpl kun molemmat tyttöjen koirat on ikään kuin lomalla ukkilassa.
Mukava on näiden kanssa taapertaa pikku pakkasessa pitkin pellon reunoja ja metikössä.
Mieli vaan teki kävellä pitempiä lenkkejä. Milei tekin käydä suolla taapertamassa ja samalla kerätä karpaloita kun niitä varmaan siellä olis. En tiijä mutta oletan, että on. En ole päässy kattomaan juuri näiden kipujen vuoksi mutta jospa vielä pääsis pienen purkin kanssa sinne.
Pakkasta on ollu sen verran, että meidän joki alkaa myös jäätyä. En muista koska viimeksi on näin nopeesti joki alkanu tehdä jäätä ympärille mutta ei hätää, nämä jäät sulaa vielä kun luvassa on melekeen +10 astetta lämmintä.
Vesi on kylläkin laskenu aika paljon joessa mutta onneksi vielä on syvyyttä se puolimetriä niin pystyy polskimaan tai lähinnä kastautumaan siinä. Ihan kroolaamaan ei pysty ennää 😀
Pääasia, että aamuisin voi käydä kastatumassa niin päivä lähtee erihyvin käyntiin. Mikäs sen parempaa kuin heti kun silmät aukee niin aamutakki päälle ja askeltaa joelle ja pulahtaa vilvoittavaan veteen <3
Toinenkin kausi alkoi viikonvaihteessa! Ja se tietenkin on lentopallo! Ensimmäinen turnaus on takana ja siitä jäi hyvät muistot kun voitettiin molemmat ottelut. Senkin osalta ollaan palattu ruotuun ja nyt sitten mennään näin aina kevääseen saakka. Peleistä voit käydä lukemassa https://markokaasinen.com/lentopallo-2018-2019-naiset-3-sarja/
Näillä mennään ja minusta nyt just tällä hetkellä meneekin kohtuullisen hyvin ja mukavasti. Toivon mukaan tämä hetki ja fiilis säilyy ainakin kipujen suhteen mahdollisimman pitkään. Koko ajan kuitenkin on pieni pelko, että millon kivut taas alkaa ja tuhoaa sen hetkisen eämän täydellisesti.
Nautitaan nyt kuitenkin tästä <3
Hyvää lokakuun viimeisiä päiviä <3