Reipas neljä viikkoa ja nyt ensimmäisen kerran jäi aamupala kokonaan syömättä ja lounaskin meni pitkäksi! Eilen illalla meni myös pitkäksi ja tapahtui pienen pieni repsahdus jälleen mutta ilolla söin kaksi leipäpalasta jossa oli juustoa päällä.
Maultaan leivät olivat ihan näin vaatimattomasti maailman parasta mitä ikkään oon syöny 😀 Omasta juuresta tehtyä ruisleipää mussutin oikeen tunteella napaan 😀
Enkä tuntenut pätkän vertaa syyllisyyttä siitä.
Varmaan aamupalan väliin jättämiseen oli aika pitkälti juuri nuo leivät. Miten niin kaksi voileipää voi vaikuttaa noin? Ainakin aamulla kun nousin sängystä, oli maha täynnä edelleen eikä mahaan olis mahtunu kananmunan kanamunaa!
Olo oli tosi täysi.
Löhöily sohvalla alkoi ahistaa ja lähin koirin kanssa lenkille vesisateeseen. Ei muuta kun sadetakkia päälle ja kohti tuttua metsäpolkua vesipisaroiden naputelessa sadetakin huppua. Nahkalärsä sai jäädä naulakkoon ja tilalle sai tulla ITALIAlippis koska lippa estää hyvin silmälasien kastumisen. Aluksi mietin, että onkohan tässä oikeesti mittää järkee lähtee sateeseen tallustamaan ja vielä koirin kanssa jotka nekin kastuu litimäräksi. Ei ollu koirille sadatakkia ei ollu 😀
Tulipan tehtyä myös instaan video taivalluksesta. Huomioitavaa oli, että toisessa muurahaispesässä ei näkyny yhtään liikettä kun toisessa keossa näkyin kaksi muurahaista temmeltämässä. Mitäs se tiesi? No ekassa olin varma, että sataa koko päivän ja toisessa keossa olevat kaksi muurahaista tarkoitti, että kohta paistaa aurinko!
Jaaha vai niin 😀
Miten ollakaan pari tuntia myöhemmin paistoin aurinko kirkkaana 😀 Kyllä muurahaiset tietää 🙂
Lenkki oli kyllä erittäin hyvä ja mukava. happea piisasi eikä tuo sadekaan haitannu juuri yhtään. Päin vastoin. Erittäin hyvä lenkki.
Kotona sitten kuivateltiin koiria seuraavat pari tuntia 😀 Sen, että puuhasin jotain niin eikö isoin koira Otso menny meidän makuuhuoneeseen ja sängylle kuivattelemaan. Arvatkaapa oliko sänkyä märkä?
Kello lähenteli jo 13:sta ja minä en ollu syöny vielä mitään?
Neljä viikkoa olen toiminu kun seikon kello näiden ruokien suhteen mutta nyt oltiin ihan eri maailmassa. Nyt oli aika kuitenkin alkaa tekemään ruokaa sillä nyt mahassa oli tunne, että eväs voisi pudota sinne.
Tänään tein pitkästä aikaa kalaa. Kaivoin esille kuhaa ja aloin paistamaan sitä lisäämällä loistavia mausteita ja niin kuin viime aikoina ollaan huomattu, yrttejä paljon sekaan.
Kala oli erittäin hyvää pitkästä aikaa ja se sai miettimään miksi teen niin paljon jauhelihaa ja kanaa mutta kalaa vai sillon tällön?
Se ei seleviny 😀
Tuosta hapankaalista on sanottava se, että se vaan paranee entisestään mitä pitempää se on lasipurkissa. Maku on todella upea ja vatsa tykkää.
Syönnin jälkeen heittelin pikkusen dartsia sillä mielellä, että pian olis tarkotus lähteä käymään vaikka kisoissa. Suomen Cup on tulossa ja liigakierrokset on jo menossa täyttä höyryä.
Oikeestaan aika mukavaa oli heitellä pitkästä aikaa silleen ihan keskittyneesti ja huolella. Välillä jopa osui siihen mihin piti mutta vielä se vaan mennee pitkälti minne sattuu 😀
Sitten tapahtui jotain mitä en nyt ala käsittelemään tässä mutta ärsytti ihan sikana. Alko ketuttaa eikä siihen meinannu tulla loppua ollenkaan. Lähinnä masennusta ja kiukkua jne…
Sari tuli kotiin ja lähti melkein saman tien kokoukseen kylille. Minulla puolestaan kiukku kasvoi ja jos en alkas tekemään jotain niin olisin pakahtunut!
Siitä se ajatus sitten lähti. Menin työvaatekaapille ja etsin käsiini peltipaidan, työhousut ja takin sekä hanskat ja lippiksen. Turvakengät jalkaan ja nokka kohti vanhaa navettaa jossa odotti raivaussaha.
Saha oli iskuvalmiina kun viimeksihän laitoin sen niin valmiiksi kun pystyy.
Raivuri kamoineen traktorin takakauhaan ja eteen päin.
Valjaat niskaan ja kone hakasesta valjaisiin kiinni ja kohti lepikkoa tai lähinnä horsmia. Ihan älyttömän paljon oli ja on ohkasia pihlajia, siis todella paljon.
Siitä ne alko vähenemään ja pian alkoi löyty istutettuja kuusia laikutus montuista päivänvaloon.
Otin lääkettä tuplana ennen kuin lähdin mutta ne ei vielä vaikuttanu ja melkeen heti tuli mieleen, että pitää lopettaa tämä heti tähän mutta niin vain jatkoin. Kauaa siinä ei ennää vissiin menny kun en tuntenu juuri kipua ja homma vaan jatkui.
Tankillinen siinä meni ja mielessä oli, että jatkan edelleen vielä kun vaan saan tankin täyteen. Mukaan otin suolalla höystetty vettä ja termariin kahvit. Siinä vettä ja kahvia juodessa, oli vielä ajatus jatkaa mutta kun aloin nousta istumasta ylös, vihlas siihen malliin, että oli istuuduttava takas takakauhan reunalle.
Mielessä pääsi muutama kirosana ja meinas kiukku vaan kasvaa entistä isommaksi mutta sain onneksi nieltyä sen ja hetken istumisen jälkeen aloin suunnitella miten pääsen kotiin.
Se oli varmasti hyvä päätös sillä jos olisin menny vielä lepikkoon, niin en tiijä olisinko itte päässy sieltä omin avuin pois.
Kotona sisällä suoraan lääkekaapille ja troppia huiviin. Seuraavaksi oli päästävä hikisistä vaatteista eroon. Se ei ollukkaan sitten ihan helpoin juttu mitä olettaa saattaa. Tovin siinä melskatessa ryysyjen kanssa huokasin helpotuksesta kun sain ne pois päältä.
Suihkun kautta sohvalle taas odottamaan parempia aikoja.
Sohvalla internettiä ja oikeestaan oli jopa mukavaa (vaikka kiukututti edelleen) rupatella terveellisestä ravinnosta muutamien ihmisten kanssa.
Lääkkeet vaikutti sen verran, että mielikin rauhottu 🙂 Siinä kirjotellessa havahduin, että en ole syöny kuin vaan kerran tänään ja kuitenkin riehuin omasta mielestäni aika paljon. Aika tyhjänä varmasti energiavarastot mutta lääkkeet on siitä ihmeellisiä, että ne turruttaa kaiken , ei edes nälkää tunne.
Sari oli jo menossa nukkumaan kun alotin tekemään ruokaa. Nyt tein myös Sarille samanlaisen aterian mitä ittelle. Kanaa ja siihen lisukkeet ympärille.
Sieltä hän vaan tuli keittiöön kun huutelin evään olevan valmista.
Hyvin näytti maistuvan ja hyvää se olikin taas.
On kyllä kehuttava tuota appelsiinipippuria vielä toistamiseen. Se kyllä antaa niin hyvä ja hienon vivahteen kanalle , että mennee ihan sanattomaksi kun saa suuhunsa.
Nyt just nyt on pääkoppa pikkusen hiljasella kun lääkkeet jauhaa kropassa edelleen. Hyvä niin, että jauhaa, sillä muuten olis takuulla erittäin vaikeeta olla kun nytkään ei ole kovin vetreessä kunnossa. Tuo riehuminen maksaa nyt, mutta se oli tiedossa.
Jos jaksan ja on selanen olo, että tarvii ravinnetta vielä niin teen pikasmoothien. En ala tekemään mitään isompaa ruokaa vaikka sekin on aika nopeeta ja heleppoa näillä eväillä mitä oon tehny jo yli neljä viikkoa 🙂
Peukut pystyyn, että huomenna on parempi lla eikä kiukuta niin paljon. Huomenna on pitäs selvitä Joensuuhun kipupolille klo 13.
Ei tarviis olla kovin kipee kun joudun itte ajamaan autolla sinne. Eli aamusta en voi ottaa kaikkia lääkkeitä jos sattuu.
Huomenna päivä uus ja onhan se treenipäivä eli hieno ja hyvä päivä tulossa.
Öitä.