Lunta on tullu nyt sen verran, että en muista koskaan aikasemmin olevan näin paljon. Omenapuiden ympärillä meillä on sellaset verkot joiden korkeus on 120cm ja niistä näkyy vain pari hassua senttiä.
Traktori on käyny kuumana kun on saanu lingota pihamaata välillä oikeen urakalla. Penkat on niin korkeet, että hyvä kun autosta näkee kauemmaksi.
Hurjinta on työntää lunta traktorilla tuonne isomman penkan päälle. Jos ajaa reunalle ja lipsahtaa niin Intikka putoo sen seittemän metriä alas päin ja vasta kesällä lumien lähettyä voi olla mahollista saaha Intikka takas tasaselle.
Pari kertaa on pitäny naapurin Anssin käydä hinaamassa pois kun takarengas putosi reunalta.
Hyvin tuli pois kun toisella traktorilla veti.
Nyt hirvittää jo ihan oikeesti työntää lunta sinne mutta jonnekkin ne on vaan työnnettävä sillon kun linko ei puhalla lunta metiköön.
Ei kyllä vanhatkaan ihmiset muista koska olis ollu näin paljon lunta?
Itä-Suomessa on vissiin eniten mitä koko maassa tällä hetkellä on. Ilomantsi tais olla eniten vai oliko se Lieksa.
Leipää on tullu tehty kiitettävästi ja teinkin oikeen kunnollisen taikinan jolla sain yhdeksän leipää tehtyä. Nyt pistää jo miettimään, että tuleeko tehty liikaa tai etenkin syötyä liikaa tuuota herkullista leipää. Leipä on niin hyvää ettei oikeesti sanotuksi saa. Voin edelleen sanoa, etten ole koskaan aikasemmin maistellu näin hyvä leipää. Vielä on paljon oppimista mutta mihinkäs tässä on kiire 😀
Sari leipoi päälle pullaa 🙂
Leivässä ollaan siis pysytty oikein hyvin ja se taitaa jo pikkusen näkyä myös puntariin astuessa! No ei tosissaan mutta paljon leipää tullee mussutettua kun se on vaan niin hyvää.
Tässä välissä meillä oli perinteinen pääsiäisen minimaajoukkueleirikin Tanhuvaarassa. 29-31.3 vietettiin leiriä ja kyllä oli mukavaa. Paikalla oli nyt sairastumisien vuoksi vaan 20 nuorta paikalla mutta se ei juuri tahtia haitannu. Jokainen teki erittäin hyvää työtä koko leirin ajan.
Ylpeä voi olla näistä(kin) nuorista.
Se on jännä miten paljon saan virtaa omaan eloon kun näkee näiden nuorten tekemistä ja urheilemista. Paras kuitenkin on se kuinka nämä nuoret osaa ottaa toiset ihmiset huomioon. Ketään ei jätetä yksin ja jos joku meinaa eristäytyä, niin ei mene kauaakaan kun ollaan hakemassa yhdessä puuhaan mukaan. Osataan kiittää, osataan ottaa hattu pois päästä sisällä, osataan sanoa huomenta, päivää jne….
On suuri etuoikeus olla mukana valmentaja minareilla.
Minarin jälkeen alkoi kotona jälleen lumityöt. Lunta putosi noin 20cm illan aikana ja päätin lähteä linkoomaan ettei sitten aamulla olis niin paljon hommia. Lunta siis tule edelleen tosi sakeesti maahan.
Niin lähdin linkoomaan ja linkosin vain päätiet ja oihamaan. Olin vetämässä isoa kasaa metikköön kun linko osui koivun kantoon ja siihen päättyi linkoominen!
Lingosta katkesi paksu tappi joka pitää lingon kiinni vetovarressa. Olihan melekonen työ päästä pihamaalle.
Linko oli maata vastan siltä puolelta mistä tappi katkes ja olin pehmeessä lumessa traktorilla ja miettikääpä miten heleposti pääse pois kun linko ei nouse niin paljon, että olis ilmassa!
Tunnin verran tolskasin ennen kuin pääsin pois pihamaalle japarkkiin. Oli niin pimeä ja kello tikitti jo yhdeksää, joten sai jäähä parkkiin enkä tehny sille mitään.
Minullahan ei ole enää hitsikonetta kun se vuosi sitten jä juurin tämän lingon alle kun se kaatui hitsatessa ja tasan just hitsikoneen päälle!!! Kone oli uusi!
Soitin ensin Anssille missä vuorossa on, illallsa oli ja se jäi sitten siihen. Soitin Veskulle, Vesku oli sairaalassa! Soitin Jarille, että voisko lainata Kemppiä jotta voin itte hitsata.
Sehän sopi Jarille ja minä ajoin hakemaan Kempin. Samalla sain vielä kahvit päälle 😀 Hieno mies!
Tuo Kemppi 150 on kyllä erittäin hyvä hitsikone. Se mikä minulla oli , niin ei voida puhua samana päivänäkään eroista. Kemppi vie 100-0.
Vielä joskus jos ja kun tarviin hankkia niin se on Kemppi 150.
Tämän päivän puuhan jälkeen selkä on niin pirun kipee ja olo on aika tuskainen. Lääkettä olen vetäny aika paljon taas ja sähköt on kovalla mutta ei oikein meinaa helepottaa 🙁
Ikävää se kun yrittää tehä jotain niin se kyllä kostautuu mitä kovemmin perään. Olis aika mukava olla jos pystyi tekemään ja harrastamaan mitä haluaisi ilman, että joutuu kärsimään.
Se ei vaan taida olla mahdollista minun kohallani. Ei auta kuin tyytyä kohtaloonsa.
Nyt ollaan kuntoutussuunnitelmassa mukana ja katotaan mihin se johtaa vai johtaako mihinkään. Tässä kuussa on lääkäri ja psykologi ja joku sosialineuvoja oli jo.
Lääkäri sitten päättää tai kaikki nämä yhdessä päättää meikäläisen kohtalosta. Herran haltuun siis : D
Näillä mennään taas ja koitetaan porskutella parhaamme mukaan.
Aurinkoista viikkoa jokaiselle <3