Tämähän menee jo ihan mahottomuuksiin kun jo toinen päivitys luhyeen aikaan 😀 Tämä päivä meni kyllä aivan totaalisen pieleen oikeestaan jo heti aamusta ja jos ihan tarkkoja ollaan niin jo yöllä. Nukkumisesta ei tullu oikeestaan muuta kuin pätkiä. Piti taas välillä käveleksiä pitkin kämppää vähän väliä.
Aamu oli sitten jo aika halavatun harmillinen. Sattu polviin ja selkään silleen ihan aikuisten oikeesti eikä auttanu kun aamupalaksi popsia kipulääkkeitä.
Tänän piti tehä talon hommia mutta eipä tarvinnu ees ajatella nyt. Oltiin sitten kotona tekemättä mittää. Noin kahen maissa pakotin itteni koirien kanssa ulos pienelle lenkille sattu tai ei.
Se olikin hyvä päätös kävellä tihkusateessa pitkin peltoja.
Samalla tein faceen taas kohtuu pitkä LIVEn nähtäväksi. Noita LIVEjuttuja oon miettiny taas, että onko niitä viisasta tehä? Mitä mieltä sinä oot , kannattaako?
Kävellessä metikön puolella napsin naamaani ainakin puolikiloa mustikoita, puolukoita, vattuja ja mikä hienoa. metsämansikoita oli vieläkin 😀
Sain ainakin hyvää ravintoa paljon.
Hyvä ravinto ei nyt kipuihin juuri auttanu vaan ei auttanu kun lähteä ryömimisvauhdilla kohti kotia ja lääkekaappia. Mielessä oli jo, että pääsenkö illan treeneihin ollenkaan 🙁
Siinä sitten taas lepoa koko rahan edestä. Ajan saatossa olo pikkusen helpottu ja pääsin kun pääsinkin lähtemään kylille ja treeneihin.
Samaan aikaa tuli viesti postista, että on saapunut paketti.Innolla myös sitä hakemaan ja se oli FOODIN paketti jossa oli odotettu kapryylihappopullo 😀 MCT-öljystä huomattavasti parempi versio. Samalla tuli Chorella tabletit ja luomusitruunamehua 😀
En jääny nauttimaan näistä vaan sipakoin illan ensimmäisiin treeneihin. Treenit oli D/C – likkojen treenit. Parasta oli se, että erään tytön äiti tuli mukaan valmennukseen ja hän lupasi vielä olla peleissä mukana likoille 🙂 Tätä minä olen odottanut Outokummussa jo vuosia 🙂
Treenit meni oikein hyvin, mutta minä en voinu hyvin. Särky oli kovaa, mutta yllätävän hyvin pystyin vetämään harkat ja siinä samalla kerroin tällä äitille omia ajatuksia tulevasta ja treenien kulusta.
Olin aika helpottunut kun kello oli sen verran, että verkon sai ottaa pois. Hiki valu otsalta ei niinkään, että olis tehny jotain sen eteen vaan ihan kivusta.
Kotiin päästyä heti lääkekaapille ja troppia naamaan. Samalla alkoi käydä selväksi ettei illan toisiin treeneihin ole mitään asiaa 🙁 Ei vaan pystyny niin ei pystyny. Treenit olis olu 3-sarjan ja muutamia alotteleivia aikuisia olis tullu sinne mukaan. Muutaman sinne menikin pallottelemaan, mutta minä pysyin kotona.
Iltaa kohden kipu on pikkusen rauhottunu mutta hihkumaan en vielä kuitenkaan ala. Mietityttää huominen kun pitäs olla kuvaamassa Ylämyllyllä EVL-liigan kisoja (jokkis) ja sunnuntaina kaksikin eri paikkaa missä pitäs olla. Kuopiossa on Syysturnaus ja Myllyllä jatkuu jokkis.
Saa nähä pääsenkö kumpaankaan 🙁
Hiiliteräspannut on nyt tilattu ja niitä tulee kaksi kappaletta. Toinen on 28cm B PRO pannu jonka voi huoletta laittaa uuniin paistosten kanssa 🙂 ja toinen on sellanen omelettipannu jolla voi tehä hyvin myös lettuja 🙂 Nämä on kuulemma hyvä erotella toisistaan siis tuo norm pannu ja lettu/omelettipannut.
Saa nähä millon pääsen rasvanpolttoon. Rasvanpoltto on se tärkein tehtävä niille ennen käyttöön ottoa. Toivotaan, että onnistun siinä 😀
EN olis vielä vuosi sitten ikkään uskonu, että MINÄ juon noin paljon eri öljyjä päivittäin?!? Niin vain on käynyt ja tähän päälle vielä voita reilusti päivittäin. Paino putoo koko ajan hyvin mutta maltillisesti.
Paljon on muutenkin tullu laatua vuoden aikana ravintoon. Miten huonossa kunnossa olisinkin jos en olis pystyny muuttamaan vanhoja tottumuksiani. Olen hyvin kiitollinen Susanna Tannille ja Olli Postille tästä kaikesta. Toki matkaan kuuluu muitakin tärkeitä ihmisiä. Tärkein kaikista vaimoni Sari ja tietenkin Marjo joka kuljetti minut luennolle Joensuuhun mistä kaikki alkoi.
Sari on kuitenkin se suurin apu ollu tämän matkan aikana.
Olen aika monesti miettiny sitä missä kunnossa olisin ilman tätä muutosta? Olisinko yleensä ees hengissä ennää? Olisinko pyörätuolissa, pääsisinkö mihinkään likkumaankaan, montako leikkausta olis ollu/tulossa ja miten niistä olis selvinny?
Paljon on saanu miettiä noita kysymyksiä. Mietityttää, että jos painoa oli noin 25kg enemmän ja jalat on näinkin kipeet kuin nyt niin miten ihmeessä olisin selvinny? Tuskin olisin ennää selevinny.
Parempi näin vai onko? Onko tämä sellaista ihmisen elämää? Kipuja, valvomista jne….. Välillä ajatuksissa on, että ei tämä voi olla ihmisen elämää.
Kailesta huolimatta tässä ollaan ja kirjotan tätäkin tässä nyt vaikka väsyttää, sattuu ja mieli tekis olla nukkumassa ja valmistautua huomisiin kuvauksiin. Nyt vaan mielessä, että pääsenkö mihinkään.
Voisi tämä olla vaikka pikkusen helepompaakin taivaltaa tätä polkua.
Onneksi tähän kuuluu paljon hyvääkin esim. valmennus ja lentopallo. Lisäksi vielä DARTS johon kipinä on syttymässä kunnolla uudestaan pitkän tauon jälkeen.
Siinäkin on kyllä sellaisia asioita mitkä vaikeuttavat menemistä, mutta ne vaikeudet aijon kyllä päihittää 🙂
Näillä mennään täällä taas, mutta toivotaan, että tämä tästä paremmaksi muuttuu pian.
Onhan se mielessä käyny, että häviäis täältä lämpimään maahan syksyn ajaksi ainakin. EIkä se ole pois suljettu, että joskus hävittäs koko talveksi pois täältä.
Siihen on kuitenkin vielä matkaa.
Nyt ei muuta kun kiitos ihmisille joiden kanssa olen saanut tolskata ja pitäkää hauskaa niin paljon kuin se on mahdollista ja pitäkää toisistanne huolta <3