Tää on niin tätä. Ei auttanu avanto tällä kertaa, ei sitten yhtään vaan samoissa kurissa eletään edelleen. Keskiviikkona sain sentään sen verran itteeni liikkeelle, että meni illan treeneihin. Se olikin hyvä käynti ja hetken sai miettiä muuta kuin kipua.
Illalla se taas kostautui kun olin ollu liikenteessä. Minun piti ottaa jo yhteyttä sairaalan kipuklinikalle, mutta se tietää sairaalaan lähtöä ja sitä en kyllä halua ihan heti.
Kokeillaan kärvistellä kotona nyt ja piste.
Viime yö oli taas sellane, että voi pahus sentään. Meinas mennä hermot totaalisesti kun väsyttää ihan hirveesti mutta kun minuutin on ollu liikkumatta , se alkaa tuntua niin pahalta, että pakko on kääntyillä tai nousta kokonaan ylös olkkariin kävelemään. Näin on nyt ollu liian pitkään.
Tänään tulee taas yksinäinen kotipäivä kun Sari lähti töihin ja Taru lähti kouluun ja kylille. Tulleevat vasta illalla kotiin joskus kymmenen aikoihin. Eilisen olin myös aika yksin kun Sari oli Satun kanssa Joensuussa kattomassa kuuntelemassa stand up komiikkaa.
Minulla ittellä on ihan omat komiikat tämän halavatun kivun kanssa.
Aurinko paistaa ulkona ja olis niin mukava olla mökillä puuhaamassa paikkoja kuntoon ja olis todella mukava olla tekemässä polttopuita tulevia talvia varten. Olis myös mukava olla hiihtelemässä suolla varsinkin aamuisin kun alkaa olla hankiainen.
Jotenkin on sellanen tunne, että taitaa jäähä hiihot hiihtämättä tällä keväällä 🙁 mutta sitähän ei tiijä miten kauan nämä kivut vangitsee minut.
Komiaa päivää teille kaikesta huolimatta 🙂