Luonto muutti näkönsä hetkessä kun taivaalta tippui viiden sentin kerron puhdasta valkeaa lunta. Kolmisen päivää maa oli valkoinen ja valoa tuli sen myötä lisää.
Hetken jo ajattelin, että talvi on tullut. Se ajatus häipyi mielestä kun tänä aamuna nousin sängystä ja katse suuntautui makuhuoneen ikkunasta ulos. Ei lunta! Sama vanha märkä näkymä valtasi silmissä ja mielessä oli pienen pieni pettymys.
Olis lumi voinu jo pysyä maassa.
Onneksi ensiviikolle on luvassa pakkasia ja se taas tietään uuden lumen tulemista ja samalla mielikin virkistyy kun ei ole niin pimeää.
Virkistymisestä puheen ollen, oma mieli kaipais juuri virkistymistä. Nyt kun sain melkein kaksi viikkoa elää niin kuin normaali ihminen, eli liikkua, olla ja nauttia monenlaisesta tekemisestä. Paluu entiseen tuli sitten muutama päivä sitten ja sekös on mieltä vieny synkemmälle tasolle.
Selän kipu, polvien kipu saa mielen synkäksi, sille ei vaan voi mittää vaikka nyt kuinka yritän pistää vastaan.
Fecessa oli 2- vuotta sitten tehty päivitys, jossa oli ”tekonivelpotilaan kertomaa” joka sain muistoja mieleen. Muistan hyvin kuinka odotin uuden tekonivelen jälkeistä kirmaamista saleilla ja pelloilla. Harmi vaan kun ei menny ihan niin kuin kuvittelin.
Polvi on oikeestaan välillä kipeempi kuin mitä ennen leikkausta 🙁 Toki tämä riski oli tiedossa jo ennen leikkausta mutta riski kuulemma kannatti ottaa.
Toinen polvi on edelleen välillä tosi kipee, mutta siihen en anna vaihtaa niveltä. Oli se sen verran kova kokemus. Toki on muistettava, että minun tapaus on todella paljon eri kuin normaali polvitapaukset.
Minun moni vaiva johtuu selästä ja vioittuneista hermoista. Juuri hermivauriot on se joka ilmeisesti vaikuttaa tämän leikatun polven toimivuuteen.
Ei auta kuin mennä näillä mitä on ja tyytyminen on siihen. On vaan koitettava löytää itselle sopivia juttuja ja sitten on vaan kestettävä.
Viikon verran tosiaan on ollu omassa olossa sellasta matalapainetta eikä oikein ole innostunut mistään. Mieli tekis vaan käpertyä peiton alle ja pysyä siellä.
Onneksi on ollu lentopalloa jonne on pitäny lähteä ajattelematta huvittaako vai ei.
Iloa ja riemua kyllä oli kun pidin minimaajoukkueinfon Okulaisille urkkatalolla. Ainakin kolme uutta minari on tulossa mukaan täältä 😀 Huippua, sillä tuleva 2- vuotta on takuulla ikimuistoinen 🙂
Iloa on aiheuttanu myös vihermehustus 🙂 Meillä oli Marjon ja Tytin kanssa Okussa vihermehustuksen alkeet tapahtuma ja miten ollakaan, sinne tuli yli 30 ihmistä yhteensä kuuntelemaan kokeilemaan ja maitelemaan eri vihermehuja 🙂 Aivan HUIPPUA !!!
Nyt on jo tulossa uusi ilta mehujen parissa ja se on urheilutalon kahviossa viikolla 46 🙂 Siellä tehdään ja opetellaan tekemään näitä terveyspommeja 🙂
Kuvassa on kotona menossa mehustus ja uusi löytö meille on nuo spelttinäkkärit 🙂 Todella hyviä 🙂
Mitä tulee tähän minun painonpudotukseen, niin jostain syystä olen jämähtänyt paikoileen ja paino ei putoo sitten millään! 101 olla töröttää ja joskus on 100,5 mutta satasen alle ei meinaa mennä millään?
Varmaan osa-syynä on se, että kun valvon yöllä, niin mätän näkkäriä ja PALJON juusto naamaan ilman mitään tuntemusta. Tai se tuntemus on olevinaan lohtua kun joudun valvomaan. Outoa siinäkin on se, että minä tasan tarkkaan tiijän, että siitä seuraa huonot fiilikset,mutta suuhun vaan. Outo tämä ihminen?
Jospa tämä olo tästä pikkusen menisi parempaan suuntaan kun lumi tulee maahan taas ja valoa enemmän. Johtuuko nämä kivut sitten tästä epävakaasta säästä? Minusta niillä on kyllä jonkinlainen yhteys toisiinsa. Ainakin Vaimo sanoo, että aika usein oon enemmän kipeenä kun on sateinen ja epävakaa ilma. Eli tulis vaan lunta ja pakkasia. Pääasia, että on kuivaa. Pitäskö muuttaa Espaniaan. Miksi ei, ainakin tämän märän syksyn ajaksi 🙂
Mukavaa perjantaita ja sen myötä parasta mahdollista viikonloppua 🙂
Positiivinen ajattelu on tie parempaan päivään
-Marko-