Viime aikoina on ollu esillä aika paljon nuorten liikkumattomuus tai se, että treenataan vaan yhtä lajia unohtaen kaiken muun liikunnan. Nuorten selkävaivat ovat yleistyneet valtavasti ja pahin minkä itse olen kuullut, niin 10 vuotiaalla tytöllä on hiusmurtumia rasituksesta ?
Joku on todella pahasti pielessä !
Paljon puhetta on ollut myös siitä, että kun mennään ”punttisalille” liian nuorena. Tuo ”puntti” on se sana joka kummittelee ainakin minun päässä pahasti. Moni nuori sanoo menevänsä puntille. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan ? Vanhemmille (useille) se kuiten tarkoittaa hirvittävät määrät rautaa jota meidän pikku Seppo tai Pirjo nostaa naama virneessä.
Sitten kuuluu näitä sanontoja, pituuskasvu loppuu, paikat hajoo jne… Mutta. Minä en ole valmis oikeen uskomaan, että esim. alkava C-tyttö/poika menee salille ja laittaa säännöllisesti maximit tankoon !
Minun mielestä jo F- ikäsistä lähtien voidaan alkaa tekemään ”punttijuttuja”. Ne jutut on omalla kropalla tehtyjä juttuja. Miksi ei myös tällä kuuluisalla harjanvarrella voisi käydä jotain liikkeitä leikin ohella läpi.
C-iässä on jo oltava punttisalilla tekemässä töitä. Se miten, niin onkin sitten toinen juttu. Yksi mikä on TÄRKEIN, niin AINA on oltava mukana valvovasilmä, joka katsoo, että liikkeet mennee oikein. Paras olis jos D-ikäsenä oltas käyty jo kepillä läpi liikkeitä jotta sitten kun tulee tanko, niin olis jo valmius olemassa. KOSKAAN EI KOSKAAN SAA NUORTA JÄTTÄÄ TEKEMÄÄN ALUSSA YKSIN. Tietenkin on yksilöitä (niin kuin kaikki on) ja jotkut osaa paremmin kuin toiset mutta silti, yksi ei saa jättää tekemään.
Sekin on varmaa, että yksistään esim. lentopalloa treenaamalla on kipuja edessä. 3- kertaa viikossa ei vaan riitä. On tehtävä huoltavaa ja on tehtävä voimaa. Jos voimaa ei tehdä on varsinkin selässä ongelmia myöhemmin. Lentopallo kun on räjähtävää ja tulee paljon hyppyjä. Jo noiden hyppyjen vuoksi on oltava keskivartaloa ja muu kroppa kunnossa.
Yksi mikä meillä mättää oikeen huolella niin omatoiminen liikunta. Koulun jälkeen ei liikuta juuri ollenkaan vaan jäädään mieluummin kotiin tietokoneen äärelle sättäilemään tai pelaamaan. Tämä on juttu johon haluaisin vanhempien puuttuvan. Alussa se varmasti aiheuttaa närää, mutta se menee ohitse hyvin pian. Vaatiminen on välittämistä.
Huolena on seurojen valmentajien vajaa osaaminen. Kuinka monessa seurassa on ammattivalmentaja juuri näiden pienten parissa. Veikkaan todellla vähän. Kuinka monessa seurassa on opetetaan voimailun saloja ? En oikein usko niitäkään olevan tarpeeksi. riittääkö pallorallin välissä tehdyt punnerrukset tai vatsat, onko ne säännöllisiä. Tämä on arkea enkä ihmettele miksi näitä vaivoja tulee enemmän ja enemmän.
Varmaa on sekin, että ei ole ohjaajien / valkkujen syy tämä. Syys johtuu minusta enemmänkin siitä, ettei olla osattu tehdä valmennusrinkiä oikein. Meidän systeemi ei ole tehnyt tarpeeksi töitä sen eteen, että meillä olisi ammattivalmentajia seuroissa. No, seuraavaksi mistä sitten rahat eli kuka maksaa. Niin juuri. Yksi jarruttaja on se, että ollaan totuttu tekemään talkoilla.
Nyt olis jo aika unohtaa talkoot tässä asiassa. On alettava tekemään suunnitelmia valmentajien palkkaamisen eteen. Toinen mikä olis mahdollinen niin, on lisättävä maksuja. Miksi me myymme alennuksella omaa lajia ? Seuraavaksi sanotaan, että urheilijat loppuu jos maksut nousee. Urheilija voi itse myös etsiä itselleen tukijoita.
Se mistä tämä alkoi niin oli nämä vaivat urheilussa. Olen vakaasti sitä mieltä, että yhteistyössä vanhempien ja laadukkaan valmentamisen kautta nämä ongelmat saadaan kuriin. Valmentajat koulutuksiiin hakemaan vinkkejä, vanhemmat patistamaan nuoret pois koneelta omatoimiseen liikuntaan.
Paremman urheilullisen elämän puolesta.