Jos lauantai meni lentopallon parissa niin se meni sunnuntaikin. Nyt oli vuorostaan peli Partion ukkeleilla. Vastustajan riveissä pelasi monta minaria joita oli mahtava nähdä pitkästä aikaa. Parasta oli, että nämä ”minarit” oli kasvanu 20 c pitemmäksi kuin mitä minä olen 😀 No, siihen ei varmaankaan paljoo tarvita 😀
Peli oli Partion hallusta ihan alusta loppuun eikä -99 syntyneet pojat vahvistettuna Salella päässy peliin mukaan juuri ollenkaan. Partio voitti ottelun suoraan 3-0.
Oli kuitenkin ihan mielettömän upeeta nähdä pojat pelaamassa aikuisia vastaan. Vielä kun maltetaan odotella vuosi kaksi niin uskon, että voittajat vaihtuu tässä sarjassa mutta toivon myös, että he eivät pelaa enää sillon 2-sarjaa vaan pelaisivat ylemmässä sarjassa.
Pelin jälkeen meidän Satu tuli Artun kanssa hakemaan Hilman takas Joensuuhun. Hilma oli viikonlopun hoidossa Tarulla.
Hallilta kotiin valmistautumaan illan uintiiin ja saunomiseen kolmikannassa. Ennen sitä kuitenkin rupesin sohvalle läppäri sylissä surffailemaan ja miten ollakaan, nukahdin siihen toviksi. Sari ei raaskinu herättää vaikka oli aika lähteä uimaan. Klo 18.06 havahduin kun Sari kysy lähetäänkö uimaan! Itte en olis ennää lähteny kun uinti alkaa klo 18.00 mutta Sari painosti lähtemään ja hyvä niin.
Niin lähettiin ja oli tosi mukava, että lähettiin, sillä se piristi kummasti.
Yöllä taas oli aikaa ajatella ja miettiä kaikkea mahollista ja mahotonta. Jotenkin nyt on menossa sellanen matalavaihe elämässä. Tietenkin osa syynä on Minnan kuolinpäivä joka toistuu aina vuodesta toiseen. Mutta senkin päällä on jotenkin mollivoittosta tämä elo. Nyt ei vaan saa kiinni mistään.
Lisää askarrusta päähän tuo tämä toimeentulo. Viimeksi olen saanu tiliä syyskuun lopussa ja sen jälkeen ei sitten olekaan tullu mitään. Ei ole tarvinnu hirveemmin mitään hankintoja tehä.
Harmittaa ihan perhanan paljon, mutta minkäs tälle voit. Sossuun en kävele se on ainakin varmaa. Ei auta kuin odotella, että Kelan kanssa päästään yhteisymmärrykseen. Voi toki kestää muutaman vuoden. Onneksi Sari on töissä ja töitä riittää.
Tässä kun miettii näitä asioita ja samalla kuuntelee kipuja, on melkoinen yhtälö. Öisin, yksin nämä asiat vielä moninkertaistuu omassa päässä ja siinä on selvittämistä.
Edelleen olen todella iloinen ja onnellinen, että minulla ja minun elämässä on lentopallo. Etenkin tämä oman kylän joukkue ja tietenkin Riento. Näistä vaan saa virtaa ja voimia jaksaa mennä eteen päin.