Vihdoinkin koitti aika jolloin alkoi taas jälleen kerran Savonlinnassa Tanhuvaaran urheiluopistolla minari eli Minimaajoukkueleiri 🙂
Edellisen kerran olinkin makaamassa sairaalassa ja sekös ei tuntunu yhtään mukavalta. Sillon piristystä toi jokapäivä uudet kuvat leiriltä. Toisaalta taas sillon teki oikeesti paljon mieli lähteä sairaalapetiltä Tanhuvaaraan !!! 🙂
Nyt leirillä oli vain 16 nuorta kun samaan aikaan oli Alueleirit ja pelit Kuopiossa. No toki se harmitti kun poikia puuttui paljon ja niin myös tyttöjä mutta nyt saatiin todella yksilöllistä opetusta ja toista mahottoman paljon 😀
Tänä aamuna (sunnuntaina) kävi sellanen kömmähdys, että MINÄ NUKUIN POMMIIN ????? Kyllä ! Minä vetelin hirsiä kun piti olla treenaamassa minien kanssa salilla !
Kävi niin, että vielä aamulla 18 minuuttia yli seittemän katoin kelloa ja laitoin Rönkän äänikirjan (KIITOS JUKKA ja JAANA VAINIKAINEN) pölöttämään viereen, että kuuntelen sitä aikani kuluksi. No. Minä kuuntelin ja sitten ihmettelin miten voi aurinko jo paistaa niin kirkkaasti huoneeseen ? Minun rakas iPhone oli tehny tenän ja sammui jo toisen kerran lähtemättä käyntiin ollenkaan joten ei ollu herätyksiä olemassakaan.
Siitä sitten kömmin olevinaan pikasesti ylös ja hampaanpesulle ja vaatetta päälle. Juuri kun olin pukemassa urheilukamoja päälle ovelta kuului KOP KOP ja oven takaa paljastu erään minin isä. Salilta oltiin hänet lähetetty katsomaan onko minulla asiat hyin ja oonko kunnossa. (Kiitos huolenpidosta) Ei ollu asiat hyvin koska olin myöhässä treeneistä ! Sillon kun katoin sitten tabletista paljonko kello on niin se oli 6 minuuttia yli yhdeksän ja treenit alko ysiltä.
Kiittelyt huolenpidosta ja kipin kapin autolle jolla siirryin sitten sen 200 metriä infoon josta otin ISON tuopin mustaa kahvia ja suunnistin kuppi kädessä salille.
Pertsa , Kirsi ja Jesse oli minien kanssa jo täydessä vauhdissa sielläja lämpätkin oli jo tehty joten voitiin alottaa treenit saman tien 😀 Pientä haastattelua tapahtuneesta ja lupasin ettei enää näin käy koskaan 😀
Ajatella, että minä nukun pommiin vaikka en yleensä nuku minareilla koko aikana juuri ollenkaan. Nytkin katoin tosiaan kelloa 18 minuuttia yli seittemän ja taju palasi kuusi minuuttia yli yheksän. Tarkat on ajat 😀
Leiristä vielä sen verran, että se meni oikein loistavasti ja oli todella hienoa olla taas mukana tekemässä tätä upeeta juttua nuorten kanssa 😀
Perjantaina alotettiin klo 15.00 ja sunnuntaina lopetettiin klo 12.00 lounaaseen. Perjantaina yhdet treenit, lauantaina kaksi lajia ja yksi futista, pesäpalloa ja suunnistusta. Sunnuntaina pienpeliturnaus lämppineen 2h 15 min.
Ja kun ohjelmassa oli iskulyöti, iskulyöntiaskellus, käden liike ja kaikki mikä liittyy iskuun niin voitte vaan kuvitella miten paljon loikkia ja hyppyjä tuli tällä leirillä ! Paljon !
Todella hyvin nuoret jakso koko leirin ja uskon, että moni sai treeniä enemmän kuin koskaan aikasemmin missään tai näin ainakin äidit ja isät sano kun seurasivat harjotteita 🙂 Hyvä niin ja takuuvarmasti seuraavalla leirillä tammikuussa 1-3 päivä nämäkin harjotteet sujuu huomattavasti paremmin 😀
No niin. Mitä sitten kuuluu minulle ? Ei varmaankaan yllätä jos sanon, että aika kipeenä taas ollaan 🙁 Kipeenä ollaan mutta mieli on niin hyvä kuin se vaan voi olla. Pikkusen masensi se, että kun koitin näyttää jotain, niin se tyssäsi aina kovaan kipuun ja ei auttanu kun pyytää jotain demoksi. Sen verran hyvin ollaan asiat tehty, että meillä leirillä on aina mukana entinen minari joka on mukana ikään kuin tuutorina ja minulle oikein hyvänä apuna 😀 Lounikselle miljoona kiitosta jälleen kerran upeesta avusta 🙂
Ekana yönä torkuin silleen pikkusen kerrallaan mutta en saanu nukutuksi yhtäjaksosesti varmaan 15 kerrallaan 🙁 Päivät meni siinä kun oli vaan teemistä mutta jos liike loppuu niin paikat on nii kipeenä, ettei sanotuksi saa.
Vahvoja lääkkeitä en noilla leireillä ota ollenkaan vaan buranalla pitää pärjätä ja se taas tekee näistä kivuista pikkusen kovempaa.
Näillä mennään edelleen mitä on ja ei surra sitä mitä ei ole. Näin ilmeisesti pääsee sitten helepommalla kun keskittyy vaan tähän.
Ensiviikolla tai tällä viikolla olis muutamia asioita mitä pitäs tehä tai saaha kuntoon. ENsinäkin minun on päästävä lekuriin aika sipakasti kun meinaavat ottaa ajokortin pois kun en ole toimittanu lääkärintodistusta kunnosta. Tämä sen vuoksi, että täytin 50v ja kun on abc kortti niin täytyy viiden vuoden välein käydä tarkastuksessa !
Mietin jo, että luovun tästä C osasta nii ei tarviis tätäkään tehä. Tuskin mie ennää lähen ammatikseni ajamaan kuorma-autoa 😀 Satunnaisesti tietenkin voisi ajaa vielä. Viime kerrasta on jo vuosi joten, ihan hyvin voisin luopua c osasta.
Sitten olis tarjolla rakkaan Kelan kanssa viilauksia. Nyt on menny jo kuukausi etten ole saanu yhtään latia mistään ja jotenkin tuntuu, että vielä mennee toinenkin kuukausi tai enemmän enne kun alkaa asiat taas luistaa. Oon oikeesti aina ollu sitä mieltä, että kela ei ole ihmisiä varten muuta kuin vaikeuttaakseen elämää ! Sorry mutta siltä se vaan tuntuu ja niin monen ihmisen kokemuksen kautta nämä sanat tullee.
No, nämä asiat varmasti selevii sitten aikanaa. Viimestään sillon kun lopetan taas kaiken yhteistyön kelan kanssa ja elän omaa elämääni ilman kelaa ja heidän etuuksiaan. Näin olen tehny jo vuosia mutta nyt menin kelan kirjoihin kun he niin sitä suositteli ja kertovat, että ajat on muuttunu siitä kun ei tultu toimeen ! No ei ole juuri muuttunu mikään 🙁
Mieli tekis mennä takas ansiosidonnaiselle ja elää sillä. Vielä kun pystyis tekemään muutamia keikkoja kameran kanssa mutta kun se on niin riskiä kuin vaan voi olla. Entäjos en pääse kunnolla kävelemään sinä päivänä kun on kuvaus ? Niin, siihen loppuis taas kuvaukset 🙁
Nyt tuli jo pikkusen taas valitustakinmikä nyt sinänsä ollu ees tarkotus mutta niin vaan mieleen tuli ja sormet alko näpyttelemään kirjaimia toisensa jälkeen 😀
Jatketaan taas harjotuksia kun on aika ja fiilistä kirjottaa. Onni on se, että arki on koittanu ja oman joukkueen treenit on kolmesti viikkoon ja siitä tullee sellanen tapa koko talveksi 😀 Se piristää kummasti kun pääsee salille opettamaan lentopallon hienouksia nuorille 😀
Kaikesta huolimatta KIITOLLINEN <3