eipä juuri päivä poikennu entisistä. Sama rataa tuntuu menevän ja suurimman osan vietän aikaani yksin kotona. En oikein pääse minekkään vaan olla möllötän täällä. Sari käy töissä normaalisti ja minä en oikein pysty tekemään mitään talon hommia. Sekös alkaa ottaa pattiin oikeen huolella.
Harmi kun asutaan näin kaukana niin en voi lähtee kävellenkään kenenkään luokse 🙁
Semmonen kyllä tapahtu, että iltasella lähettiin minun ehdotuksesta polkupyörillä ajamaan ja nokka oli Kontkasia kohti. Oli aika kova riski koittaa fillaroida mutta eipä sillä juuri ole väliä. Polkeminen otti tosi lujille mutta päästiin Kontkasille mutta kyllä oli ukko piipussa !!! Selkään ja polviin vihlo ikävästi mutta pysyin pystyssä.
Takas ei tarvinnu polkea koska alko ukkonen ja kova vesisade. Anssi ystävällisesti toi meidät autolla kotiin.
Oli se itellekkii ylläri, että pystyin polkemaan pyörää mutta ehkä se oli hyvä, että päästiin kyydillä kotiin.
Nyt sitten llalla sai kyytiä tämä viihdepaketti. Purin kaikki pois ja huomenna laitan laatikkoon ja kohti sinne mistä se tulikin. Me ei tarvita tuommosta kökköä pakettia mikä jumii vähän väliä !
Talven tultua uskon, että meille tullee takas CanalDigital vaikka se onkin hintavampi mutta sentään kanavat näky, paitsi sateella 😀
Kelppo tikittää jo kolmea aamulla ja minä en oo saanu nukutuksi vielä yhtään sekuntia ja kyllä on sellanen pakotus , että tuskin saan nukutuksi tänä yönä 🙁 Koitetaan keksiä jotain tekemistä ja se tekeminen on netti ja toimivasta telkkarista tulee seurattua liikkuvaa kuvaa mutta kyllä on tauttoman kökköä tuo ohjelma, joten se vaan tuossa hurisee.
Hitto kun mie toivosin jo näiden asioiden ja etenkin tämän oman kunnon parannusta jotta elämä olis elämisen arvosta.
Ei tämä näin oikein ole sitä mitä minä elämältä halusin. Mutta ei auta kuin vaan ootella mitä tapahtuu.