Hollolaa, Siilinjärveä = lnetopalloa. Vaikka reissut oli aika hankalia niin edelleen voin sanoa, että oli kyllä mukavaa. Siilinjärvellä tapasin vanhoja valmentajakavereita monta monituista ja monta monituista entistä minaria äiteineen ja isineen. Aivan mahtavan mukavaa tavata näitä ihmisiä. Varmaan meni eka kaksi tuntia ennen kuin pääsin seuraaman itse pelejä 😀
Parkkalin Jouni oli kanssa siellä ja lopussa vielä hänen upea vaimonsa tuli paikalle ja aivan mahtavaa nähdä taas pitkästä aikaa 🙂
Peliäkin siis näin siellä ja täytyy sanoa, että kyllä poikien peli on niin paljon tehokkaampaa kuin tyttöjen mutta näinhän se vaan tuppaa olemaan kun on voimaa enemmän ja sille taas ei puolestaan voi yhtään mittää.
Keika vei kultaa ja toiseksi tuli Isku Tampereelta ja pronssia otti Nurmin JyMy. Finaali meni suoraan kadessa erässä ja kyllä voittajasta ei minun mielestä ollu epäselvyyttä missään vaiheessa. Keikalla on vaan niin tasanen porukka koolla että hyvin vaikea on sitä voittaa.
Kotiinkin selvisin suht elossa mutta yö sitten meni taas niin kuin meni eli nukkua ei tarvinnu ainakaan liikaa vaikka lääkettä otin sen minkä saa ottaa.
Maanantai meni täysin toipuessa viikonlopun riennoista ja vielä tiistaikin meni aika lailla samalla tavalla. Tiistaina sentään sain tehtyä pikkusen puupinoja. Urakalla en kuitenkaan saanu tehtyä vieläkään. Tiistai- keskviikko välisenä yönä sain sentään jo pikkusen paremmmin nukuttua mutta liikaa en kuitenkaan. Arvatkaa vaan ärsyttääkö nousta sängystä ylös vaikka väsyttäs vielä vaikka kuinkan paljon 🙁 Ei auta kun vaan nousta kävelemään.
Keskiviikko eli tänään oli minun pikkusiskon syntymäpäivä ja ajatukset oli aika pitkälti hänen muistelemisissa. Eilinen kiukku ja raivo oli kääntynyt nyt hiukan apeaksi mieleksi kun muistelee Minnaa. Minna oli vaan niin hyvä tahtonen ihminen ettei paremmasta väliä. Muistan hyvin kun Minna oli meillä ja minulla ja Sarilla oli joku riita ja minä kun päätin, että lähen autolla pois koko tilanteesta mutta Minna oli siitä lähdöstä eri mieltä. Minä hyppäsin autoon ja kun olin lähdössä niin MInna hyppäs konepellille makaamaan mahalleen ja irti ei päästäny ei sitten millään. Koitin jopa pudottaa hänet siitä ajamalla etteen päin ja painamalla jarrua jotta putois pois ….. mutta kun ei putoo niin ei putoo !!! Huusi vaan, että aja vaan vaikka minne mutta minä pysyn tässä.
Heh…. Ei auttanu kun pistää auto parkkiin ja lähteä takas sisälle 😀 Siinä sitten juteltiin ja soviteltiin ja niin saatiin rauha taas Kaasisten huusholliin. Periksi antamaton ja AINA puolusti heikompia. Niin hyvä sydämminen ihminen kuin vaan voi olla. Minna oli hyvin pidetty kaikkialla ja kellään ei ollu mitän pahaa sanottavaa Minnasta <3
Parempaa pikkusiskoa en olis voinu saada mitä MInna oli. <3
Vuonna -98 Minna joutui luopumaan tästä maailmasta erittäin ikävällä ja murheellisella tavalla, Minna murhattiin Mikkelissä sairaalassa jossa hän oli töissä, mutta tiedän, että MInna näkee ja ohjailee edelleen minua(kin) parhaalla mahdollisella tavalla. Kun katsoo iltasin ulkona tähtiä, siellä on yksi tähti joka on Minna.( Se on se kirkkain tähti). Sieltä hän seuraa ja ohjaa meitä.
Muistellessa kyyneleet tippui kasvoja pitkin ikävästä. Ikävä tietenkin on mutta kyynel tippui myös ilosta siitä mitä MInna jätti meille. Minna jätti meille paljon sellasta mitä meidän tulisi käyttää paljon paljon enemmän… Rakkautta ja iloa, hyvyyttä. ymmärrystä, välittämistä.
HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ MINNA RAKAS <3
Minnan syntymäpäivää vietin paljon ulkona klapipinon äärellä. Sain tehtyä siinä miettiessä ja muistellessa ison pinon mutta se iso kasa missä klapit on sikin sokin näytti ettei siitä ole hävinny juuri mitään 😀
Oli aivan mahtava päivä muuten. Aurinko paistoi siihen malliin, että mittari näytti parhaimmillaan +25.5 astetta ja se tiesi sitä, kun tekee hommia sortist jalassa niin selekä otti palo ! Ensimmäisenä aurinkoisena päivänä selekä otti ja palo. Nyt pikkusen kipristelee mutta ei sen kummempaa, on pahempiakin ollu. Toki näitä palamisia ei juuri tarvitsisi olla ollenkaan kun jokainen palaminen on riski.
Apuja sain pinoomiseen kun Sari tuli töistä kotiin ja tuli sitten kaveriksi pinoomaan ja nyt homma vasta kulki. Kyllä se kahdestaan homma käy niin paljon nopeemmin kuin yksin ja varsinkin minun tahti on sellanen, että kirettä ei pidetä. Laskeskeltiin naapurin kanssa, että pelkkiä tuvan uunipuita on reilut 100 kuutiota pinoissa ja lissää on vielä metän reunalla. Metän reunalla on kaksi eri pinoa juuri uunipuita. Sauna / kautta makuuhuone puita on myös sen verran, että ihan heti ei lopu 😀 Puu rauhottaa 😀
Nyt sitten taas maksetaan velkaa näin illalla. Voi, että koskee ja polttaa jalkaan ja selkään. Voi olla, että huomenna ei tarvii tehä mittää hommia vaan koitetaan vaan selviytyä ilman lekuria ja piikkejä. Se mikä on hyvää nykysin niin piikkejä ei ole tarvinnu niin paljon kuin ennen tarvitsi. Nämä uudet lääkkeet tehoaa kuitenkin paremmin kuin entiset ja tietenkin tämä uusi neurostimulaattori on se hyvä kapistus.
Mennään näillä mitä on. Vielä eiliseen sen verran, että otti niin paljon kupoliin, että se meinas räjähtää. Ärsyttää niin halavatusti tämä Suomem kalleus lähes ihan kaikessa ! Miksi me ollaan niin hiton kallis maa asua. Nyt varsinkin kaikki tuntuu niin hiton kalliilta kun en ole ennää töissä ja tulot sitä myöten tietenkin väheni. Mie ihmettelen miten pitkäaikastyötön elää oikeesti kun on vielä pieniä lapsia jne…. Oon aika vakuuttunu, että tuskin monikaan esim. kansanedustaja tietää mitä on olla köyhä ! Meillä edelleen ruokaa piisaa jääkaapissa ja lapsetkaan ei nää nälkää vaikka asuuvat jokainen jo muualla. Mutta ei tarvii lähteä ostamaan uusia kahluuvarusteita tai kameraan uutta putkea.
Ei tarvii miettiä mihin sijottas tulevat rahat. Sitten vielä hankaluuksia aiheutui kun jäin tälle sairauslomalle. Oon kieltätyny sairauslomista systemaattisesti jo vuosia mutta nyt muiden kehotusten ja perheen tulevaisuuden johdosta suostuin ottamaan sairausloman vastaan. Sain sitä tovi sitten ensiksi 6kk putkeen mutta kun en hakenu sitä tiettyyn aikaan mennessä niin menetin 2kk noin vain. No. Minä pöliä luulin, että sitä on se 6kk mutta kun menetin sen 2 kk niin sitähän on vaan 4 kk ! Niinhän siinä kävi, että en tajunnu ees hakkee uutta lomaa kun vasta sen jlkeen kun entinen oli jo loppunu. Nyt sitten alkaa taas alusta kaiki eli hakemus jne…. Miten monta viikkoa meneekään enne kun taas tullee rrahoja kelalta 🙁
Oli jo siinä ja siinä etten pistäny liittoon uudet paperit ja jääny ansiosidonnaiselle. Se on paljon helpompaa ja iisimpää eikä tarvii miettiä millon ja mitä ! Nyt sitten ootellaan millon mitäkin tapahtuu.
Minusta kun mennee/ joutuu kelan listoille alkaa jotenkin elämä vaikeutua 🙁 Se voi tietenkin olla vaan minun kuvitelmaa mutta tämä kuvitelma on ikävä kyllä aika todenmukainen ja ikävä kyllä liian monen ihmisen suusta oon kuullu samaa juttua.
Meillä ollaan puhuttu Espanjasta ja eilen jos koskaa sinne lähtö tuntu paremmalta kuin koskaan ennen. Siellä olis pitempään lämmintä ja ainakin banaania sais huomattavasti halavemmalla kuin mitä täältä Suomesta. On siellä toki muutama muukin halvempaa kuin meilä nyt.
On tämä elämä kylä melekosta taistelemista joskin on välillä ihan älyttömän mukavaa ja riemu on katossa. Loppujen lopuksi tämä Suomi on hyvä ja turvallinen maa sua 🙂
Asutaampa sissä tahansa on tämä kipu yhtä helevettiä. Siihen tuskin auttaa vaikka tilipäivä olis jokaivä ja sain 5000€ käteen. Se ei vie näitä kipuja pois 🙁
Tuleekohan ennää koskaan sellasta päivää, että ei koskis johonkin paikkaan…. ? Siitä voisin jopa maksaa hiukan…. 🙂
ps. Valokuvia on taas näytillä facessa ja harmittaa kun en voi puhelinkuvia jostain syystä nyt siirtään tänne ja järkkäriä en kannsa mukana kun oon pinoilla 😀