Aamula nousin ylös sämgystä puoli yhdeksän aikaan mutta olin ollu hereillä jo kauan ennen sitä. Tämä nykynen sänky on edelleen niin hyvä, että siinä voi vaan köllötellä 😀 Nyt voidaan varmuudella jo sanoa, että sänky oli todella hyvä hakinta vaikka aluksi tuntu, että on se liian kallis meille mutta voidaan olla ilosia , että me otettiin se 🙂
Ulkona ei kovin miellyttävä ilma ollu vaikka asenne ratkasee tässäkin asiassa ja nyt on kevät ja näitä sateita vaan tullee ja niin pittää tullakkin 🙂 Tämä on kevät !
Kesästä on kuuleman mukaan tulossa todella lämmin mitä on uskominen noihin kuuluisiin ennusteisiin. Nämä ennusteet on kyllä luotettavat ja Ruotsi, Britannia ja Jenkit uskoo myös näihin juuri niiden luotettavuuden takia. Muistaakseni tulevan kesän keskilämpötila olis yli 20 astetta ja sehän tietää, että aika lämpimiä päiviä pitää olla aika paljon jotta päästään noihin lukemiin 😀 Se sopii meille 😀 Minullakin on huomattavasti helepompi olla kun on pitempään lämpimää tai puolestaan pitempään pakkasta. En ossaa sanoa onko se päästä kiinni vai mistä mutta kyllä sen huomaa lääkekaapissa kun on jompaa kumpaa noista pitempään.
No nyt on huomattu lääkekaapin oven avautuvan oikeen urakalla tänään. Syy ei nyt varmaankaan ole vesisade vaan syy löytyy raivaussahasta ja risukosta. aamupalan jälkeen mieli teki lähteä kaatamaan risuja kasvavien puiden ympäriltä. Parina päivänä kun kävin ja käytiin kävelemässä istutuksilla niin mieli teki heti alkaa siistimään istutusaluetta. Kyllä oli niin paljon leppää ja haapaa kasvanu istutettujen puiden ympärille, että jossain kohti oli vaikee havaita taimia.
Nyt sitten lähdin hommiiin. ( VESISATEESSA )Tarkotus oli vaan käydä pikkusen kaatamassa mutta niin vain mopo lähti keulimaan kun oli niin mukava taas tehä jotain oikeeta työtä. Risukkoa riitti ihan oikeesti paljon ja välillä tuntu ettei homma etene yhtään kun sitä rankaa oli niin paljon. Osa puista oli jo ranteen paksusta mutta suurin osa onneksi noin 3-4 sormen paksusta.
Homma oli niin mukavaa, että ajantaju lähti ensimmäisenä kiitämään. Peltorit korvilla ja musiikkia samalla kun puuhasin niin aika todellakin meni kuin siivillä. Askel minulla ei ollu kovin pitkä alusssakaan ja vaikeeta oli kulkea kun maasto on niin epätasanen. Kerran vaan kävin niin, että lensin turvalleen koneen kanssa ja ylös pääsyssä oli ongelmia mutta kun hetken vaan makasi massa ja keräsi voimia, niin sieltä vaan noustiin ylös.
”Se tuntu oikein kivalta kun raivurista puuttuu tulpan hattu kokonaan ja kaaduin tietenkin just sen päälle ja kun saha on käynnissä niin sellasta ”mukavan” tuntusta sähköiskua tuli kroppaan 😀 Mutta sehän on tuttua minulle… siis nuo sähköiskut” 😀
Ylläri oli,että sain kokonaisen tankillisen tyhjennettyä raivurista. En muista olisinko koska saanu tehtyä niin, että kone sammuu sen takia. Toki kesällä kun oli trimmeri paikallaan ja iso heinikko piti raivata nii sillon meni tankillinen mutta metässä en varmaan koskaan ole pystyny tankillista ajamaan.
En kyllä voi muuta sanoa kuin, että on se niin mukavaa tehä töitä !!!! Tankkauksen aikana pieni lepohetki ja vettä naamaan ettei nestehukka tule 🙂 Se mikä oli hyvä niin ei ainakaan kuumuus haitannu työn tekoa 😀
Ei muuta kun ylös puskasta taas ja raivuri käyntiin.
Nyt ei sitten ennää ollu askel todellakaan pitkä ja oli oltava todella tarkka jokaisesta askeleesta. Alko olla oireita niin jalassa kuin selässäkin.
En ennää ees kaadellu noita isompia puita vaan kaatelin noita sormen paksusia. Silti oli vaikeeta liikkua mutta se tunne kun sai tehä 😀 Se tekemisen tunne oli jotain niin suurta taas, että en tiijä !
Sitten tuli aika jollon todellisuus päsähti eteen…. Ei nossu jalka, ei liikkunu raivuri entiseen malliin. Jokainen askel alko olla tuskaa 🙁 Nyt oli aika laittaa pillit pussiin ja lopettaa. Sen tein ja kun aloin hipsiä kotia kohti (Noin 70 metriä kotiin) niin aloin jo miettiä, näinkö pääsen kotiin ollenkaan. Kompikannu ja raivuri paino yhtä-äkkiä sen verran, että oli vaikee pitää niitä mukana. Mietin jo, että jätän ne tuonne metikköön mutta niin vaan raahasin ne perille asti. Olipas se tuskanen matka.
Ex navetan luoksen kun pääsin, en voinu kun seisoa paikallaan hetken kun en vaan pystyny liikkumaan. Onneksi ei kukaan nähny kun seisoin navetan oven edessä tovin liikkumatta yhtään. Kamat sentään sain pudotettua käsistä ja jopa pystyin löysäämään valjaiden remmit. Huh huh…. Nyt voin sanoa, että otti koville ja ja voin myös sanoa, että epäilin pääsyä kotiin ilman apua. Onneksi pääsin 🙂
Sisälle kotiin raahauduin ja ensimmäiseksi lääkekaapille ottamaan kipulääke. Miettikääs kun oottelet, että lääke alkaa vaikuttamaan………. ! Oli pitkä aika ootella.
Puolisen tuntia siinä meni ennen kuin helepotti sen verran, että pääsin syömään kun Sari teki ruokaa metsämiehelle 😀 Ruokaa vatsaan ja takas sohvalle ja nyt oli laitettava selkätuki myös paikalleen kun ei oikein muuten voinu olla.
Lepo, ruoka ja lääke yhdessä alko helpottamaan vieläkin enemmän ja nyt pysty jopa puhumaankin 😀 Ei hirveesti juttua tullu suusta kun otti kovaa.
Niin. Nyt taas voidaan kysyä kannattiko ? Siihen on tosi helppo vastata. Kyllä kannatti 😀 Niin kuin sanoin alussa, se tunne kun voi tehä työtä ja vielä työtä oman perheen eteen omassa metässä 🙂 Aivan huippua ja teen sen varmaan heti kun kroppa sen sallii 😀 😀 😀
Nämä on niitä hetkiä josta minä nautin mielettömästi TYÖNTEKO ON MITÄ MINÄ ENITEN IKÄVÖIN !!! Ikävä on pitkiä lenkkejä, ikävä on lentopalloa, juoksua, hiihtämistä jne,……..
Sillon kun pystyy niin sillon tehään 😀
Vähän ennen viittä lähettiin Sarin kanssa kohti kylän pintaa koska Tarulla oli puulaakipelit edessä klo 17.30. Tosi mukavaa sekin, että Taru alko pelaamaan taas uudestaan ja eikä neiti huonosti pellannu ollenkaan 🙂 Ylpeänä sain katella yläorrelta neitien peliä 🙂
Ekassa pelissä nuoret D ja C-likat laitto meijän isommat neidit tosi tiukoille ja ekan erän nuoremmat veikin 😀 Junnut pelas todella hyvin ja jos meijä likkojen syöttö ei olis parantunu ja ellei Sanni olis puuttunu passaamiseen pataan olis voinu tullakkii. Erittäin hyvin pienet junnut pelas. Tosi mukava yllätys 🙂 Lopulta meijä isommat vei voiton 2-1.
Toinen peli oli vielä edessä ja siinä tuli kuokkaan 2-0 jonka kyllä jo ennustin etuviistoon. ( Ikävä kyllä) Pienellä muutoksella olis peli toisenlainen mutta minusta on upeeta kattoa kun likat itte suunnittelee ja tekee ja ennen kaikkea nauttivat pelaamisesta. Peli oli oikein virkistävää ja minusta peli-ilmeet oli upeet. Hymyä, naurua ja tsemppaamista virheenkin jäkkeen näytti tosi hyvälle 🙂 Noin kun olis sarjakaudellakin niiin hyvä tulis 😀
Älyttömän mukavaa oli myös e kun Kuusamon oma kasvattipoika Nikan Sami ( Nykynen Pieksämäkeläinen ) tuli käymään ohikulkumatkalla Okussa. Sami oli tulossa nyt Kolilta ja kun reitti kulkee Okun kautta niin eihän se auttanu kun sopia treffit. Sami tuli myös kattomaan puulaakeja saliin. Voi pikkusen olla tasoeroa kun Sami on ollu PölkkyKuusamon ja Pieksämäen huoltaja mestaruusliigassa 😀 Onhan nyt meijän puulaakit paljon tasokkaammat kun mikään mestaruusliiga 😀
Pelin lomassa käytiin keskustelua peleistä ja valmentajista ja kyllä me taijettiin jo ensikauden mitalitkin jakaa jo 😀
Oli mukava kun Sami pysähty meijän kamaralle mutta kun vielä saatas jotenkii opetettuu, että Outokumpu EI OLE SAVOA !!! Ehkä hän sen joskus oppii 😀
Muuten oli mielettömän mukavaa olla pelissä mutta tämä kipu ei oikein hellittäny. Samin kanssa oli mukava jutella pitkästä aikaa.
Kotiin kun päästiin niin lääkekaapin kautta sohvalle. Siinä onkin sitten ilta menny. Nyt alkaa kipu hellittää mutta aika turtana selekä tuntuuu olevan. Ihan kuin selän sisällä olis sellasi lämpimiä kiviä ja jalassa polttavia kiviä. Jalasta vihloo aika kovasti ja jos pikkusenkin nitkahtaa, on se sitten todella arka hetken. On tämä tauti halavattu 🙁 Tulis vaan jo äkkiä KYSsiin lähtö niin voisi olla, että saatas helepotusta….. tai sitten ei…. On se sekin sitten taas operaatio ! Saa sitten vissiin pyörtyillä…. 🙁
Nyt voi tulla melekonen yö eteen ja ei vissiin hirveesti tarvii ainakaan nukkua. Tai sitten nukutaan kun väsyttää niin paljon , että kirvelee. Lääkkeillä on oma osuus tähän väsymykseen mutta se on vaan hyvä juttu nyt. Peukut pystyyn, että saan nukuttua.
Kaikesta tästä paskasta huolimatta mulla on viime päivinä ollu sellanen kiitollinen olo. Kiitollinen tästä kaikesta mitä minulla on. Ei ole paljon, mutta sellasia asioita mitkä on minulle tärkeitä. Osa näistä tärkeistä asioista on sellasia mitä en olis takuulla ees huomannu jos en olis kipee. Kiitos jokaiselle taholle jotka ovat vaikuttamassa minun elämään <3
Tänään oli oikein hyvä päivä ja niin on varmasti huominenkin mutta onneksi sitä me ei vielä tiijetä mitä se tuo tullessaan 😀