Perjantaina klo 12.00 lähti auto kohti Savonlinnaa ja siellä tarkemmin Tanhuvaaran urheiluopistoa. Tanhuvaaraan tuli paikalle 31 urheilijaa ympäri Itä-Suomea ( ja onhan siellä Järvenpäästäkin porukkaa) 🙂 oppimaan lentopalloa ja paljon muuta mukavaa 😀
Okusta yksi poika ja Käsämästä vielä kaksi poikaa kyytiin ja menoksi. Perillä oltiin hyvissä ajoin ja kerettiin (kerrankin) ennen luentoa majoittua 🙂
Klo 15.00 oli sitten kaikki paikalla ja leiri voi alkaa ja se alkoi ravintoluennolla. Tärkeetä asiaa ravinnosta urheilijoille ja miksei myös ihan tavalliselle tallaajalle.
Luennon jälkeen syömään ja nyt oli oikein hyvä tilaisuus syödä uusien oppian mukaan 😀 Näkemäni perusteella oppi oli menny hyvin perille sillä lautasmalli oli täydellistä nuorilla ja niin myös itsellä 🙂
Ensimmäiset treenit sitten klo 17.30 ja leirin teemana oli HIHA. Sitä opeteltiin, ensin perusteita ja seuraavana päivänä enemmän sitten toiminnassa.
Lauantai käynnistyi minulla noin puoli seittemän. Hiveesti ei tarvinnu nukkua mutta sen verran kuitenkin, että jaksoi hyvin.
Aamupalan jälkeen taas sorvin ääreen eli opettamaan hihaa. Tekeminen oli oikein hyvää ja mikä parasta jokainen meni eteen päin oikein hyvin ja se näky onnistumisissa. On ne vaan huippuja 🙂
Päivällä oli sitten projektitavoitteiden tarkistusta ja ulkoilua. 2h nuoret oli ulkona osa heittelemässä kiekkoa koreihin ja osa käveli pitkin pihoja. Ilma vaan ei ollu mikään paras mahollinen mutta se nyt ei liiemmin haitannu menoa.
Iltatreeneissä toteutettiin opittuja asioita eli siirryttiin pelamaan. 2h pelattiin pienpelejä kunnes oli aika lähteä uimaan. Uinnin jälkeen tietenin iltapalaa ja sen jälkeen vielä pieni kokoontuminen jumppasaliin jossa puhuttiin sellasesta asiasta kuin valittaminen. Kuinka usein me valitetaan turhasta ? Onko meille sittenkin asiat hyvin ?
Kannattaa Googlettaa nimi Nick Vujicic ! Hänen kertomukset voi olla jotain sellasta mikä saa ajattelemaan miten oikeesti omat asiat on. Erittäin upea mies.
Yö meni todella hienosti ja jokainen oli noudatti ohjetta mennä ajoissa nukkumaan jotta jaksaa taas aamulla laittaa palloa liikenteeseen pelin merkeissä. Suunnuntaina nimittäin oli kahden tunnin pienpeliturnaus joka on minarilla aina edessä. Tämä on osottautunu hyväksi jutuksi ja jokainen nuori tykkää siitä mahottoman paljon Kosketuksia tullee satoja satoja kahden tunnin aika ja sitä myöten myös taidot kasvaa 😀
Leirin poika ja tyttö valinnat vielä ja palkinnot niillejotka sen saivat jostain syystä ja päälle ruokailu. Siihen päättyi fyysinen läsnäolo toisella minarilla mutta työ jatkuu kotona koulussa treeneissä eli joka paikassa missä oletkaan 🙂
Seuraavan kerran minarit kokoontuu taas kesäkuussa 29.6-1.7 😀
Kiitos paljon jälleen kerran mukana olleille vanhemmille, valmentajille ja etenkin MINAREILLE !!!!
Kotona sunnuntaina oli vähän ennen neljää ja arvatkaapa väsyttikö ? No, kyllä väsytti ja kropassa oli melkonen pakotus. Ihan ensimmäiseksi lääkettä kaapista. Leirillä en yleensäkkään ota muuta kuin buranaa kipuihin ja se myös tuntuu sitten. Kestämistä on mutta kaikki se on sen arvoista.
Lääkkeen kun sain ja se alko purra niin kävi, että oli heittäydyttävä sänkyyn pitkällee ja miten ollakkaan, sain nukutuksi ainakin puolituntia 😀 Tekipä hyvää 😀
Sari otti pitemmät unet (2,5h) jota kateellisena ”kuuntelin” mutta silti mieli oli onnellinen. Oikeesti en ollu kateelinen vaan ilonen, että toinen saa nukutuksi 🙂
Herättyään noin seittemän maissa Sari kerto, että olis mukava käydä ulkosaunassa. Olin samaa mieltä ja se ajatus oli koko päivän ollu milessä mutta itte olin niin poikki ja romuna, etten olis millään jaksanu lämmittää sitä kun en jaksanu ees ousta sohvalta kunnolla ylös.
Niimpä Sari otti ja lähti lämmittämään saunaa ja niin vain sain käytyä saunassa. Kauaan en kylläkään jaksanu olla kun oli lähdettävä pois. Ei vaan jaksanu. Silti oli huippua käydä 🙂
Yö meni aika hyvin ja sain nukutuksikin kohtuullisesti. Heräillä kyllä piti ja jouduin ottamaan lääkettä lissää yöllä ja sen jälkeen taas helpotti. 15 yli seittemän aamulla nousin sitten ryystämään kahvia.
En ole saanu yhtään mitään aikaseksi mutta, ei vissiin oo tarviskaan. Ollaan vaan ja huilataan nyt.