ja taas lääkettä.
Näin se vaan menne. Pari vuorokautta meni levätessä ja huiliessa, että seleviin sunnuntain pelistä kunnialle ja hyvin kait minä selvisinkin.
Odotettavissa oli takuu varmasti jännä peli. Meillä ei juuri panosta ollu muuta kuin kunnia ja hyvä mieli pelistä mutta Partiolla oli panosta sitäkin enemmän. Jatkoon pääsy helpottas kummasti jos voitto tulis meistä.
Peli alko ja katsomoon oli tullu paljon Okulaisia kuin Liperiläisiä mukavasti ja välillä porukka oli oikein äänekäs ja mukana pelissä.
Heti ensimmäinen erä oli oikein hyvää peliä mutta välillä tuli niitä helppoja virheitä molemmille. Erä oli kuitenkin mukavan jännittävä sillä se päättyi monien vaiheiden jälkeen 24-26.
Toinen erä oli meidän osalta huono. Ei vaan saatu peliä käyntiin hyvin välillä kun ei onnistu niin ei onnistu 🙁
Pataan helähti 18-25 ja ja oltiin sillassa.
Lentopallo on vaan ihmmeellistä. Kolmas erä oli taas aika mukavaa (virheineen) lentistä ja tiukkaa oli. Nyt pelattiin loppu paremmin ja saatiin erä 25-23. Peli 2-1.
Neljännessä hyvä vire jatkuin ja taas oli meille se helpoin ja mukavin erä. Partio nyt puolestaan sain vaan 18 pistettä.
Viidenteen erään lähdettiin aika hyvissä fiiliksissä ja molemmilla kiilsi voitto silmissä ja hyvä niin.
Erä alkoin meidän kannalta oikein hyvin ja parhaillaan johdettiin muistaakseni 7-3 tai 7-4 ja puolet vaihdettiin meidän johdossa.
Pikkuhiljaa partio hivuttautui rinnalle meidän virheiden ansiosta ja tietenkin heidän laitojen hyökkäysten ansiosta.
10-10 tilanteessa tapahtui meille jotain mitä ei todellakaan saisi tapahtua. Kolme perättäistä virhettä nelosesta antoi virtaa naapurille sen verran että me saatiin enää vaan partion syöttövirheellä yksi pinna ja se oli siinä. Erä 11-15 ja koko peli 3-2 partiolle.
Parhaana palkittiin oikeutetusti Jenna partiosta ja Ella Livosta.
2-3 kuokkaan partiolta mutta jos voisi sanoa jotain hyvää niin peli alkais nyt pikkuhiljaa mennä eteen päin siihen mitä se oli ennen joulua. Vielä siihen matkaa kuitenkin on ja ei auta kuin tuohon viimeseen peliin koittaa saaha virkeyttä ja voimaa mukaan. Kausi olis mukava lopettaa parhaaseen peliin.
Mukava oli, että kaikki pelaajat oli paikalla ennsimmäistä kertaa sitten joulun 😀
Seurava peli on 8.3 Leppävirtaa vastaan ja olen vakuuttunu, että pari joukkuetta toivoo meidän voittavan Virin 🙂
Lentopallo tai ainakin 2-sarja on siis meidän osalta peliä vaille taputeltu mutta A-likoissa vielä tolskataan ja ainakin pidetään hauskaa parin turnauksen verran.
Se, että kausi loppuu niin on minulle ainakin pelkästään hyvä juttu. En tiedä olisinko jaksanu jatkaa enää yhtään pitempään. Leikkaukset ja toipuminen on ottanu kovemmalle kun kukaan ikään olis voinu odottaa eikä nämä pääty vielä tähän. Kuopiossa parin viikon päästä sitten taas tapahtuu jotain mistä minulla ei ole mitään tietoa eikä taida vielä tietää kukaan mitä tapahtuu.
Voi olla, että loppuu ( 🙂 ) koko homma mutta ei auta kuin toivoa, että apua löytyy.
Minari on kuitenkin se jota haluaisn jatkaa hamaan tulevaisuuten tai niin pitkään kun jalat kantaa. Siellä sielu lepää ja edelleen kaikki tekeminen on suurta iloa ja riemua. Koko projekti on sellanen, että paremmasta ei väliä. Koko perhe on mukana nuoren matkassa ja kahdessa vuodessa opitaan paljon lentopallosta, urheilusta ja ennen kaikke toisen ihmisen huomiiottaminen on iso juttu. Aivan huippu juttu.
Tänään ei treeneta vaan otetaan longisti mutta huomenna tistaina kokoonnutaan Ylämyllylle pohtimaan ja pallottelemaan. Perjantaina vielä treenit ja sunnuntaina peli. EI ainakaan rasituta liiasta treenaamisesta 😀
Elämä kipujen kanssa jatkuu kaikesta huolimatta….
ps. Ilahduttavaa kun pelien jälkeen on aina kävijäpiikki 😀
Terveisiä Joensuuhun 🙂