Niin, että sitten piti ajella fillarilla pitkin peltoja 😀 Viimeksi olen voinu ajella pienenä poikana hankiaisella. Sillon taisin ajaa myös mopolla 😀
Nyt olis kanssa pytyny ajelemaan mopollakin hangen päällä sen verran kovaksi oli pinta tullu pakkasten myötä.
Suksille en voinu lähtee kun kroppa oli sitä mieltä. Pyöräily pellolla oli lähinnä sellanen ”näytösjuttu” ja ”kuvausjuttu” 😀 Se onnistukin oikein hyvin.
Polkeminen oli ensiksi melko pelottavaa ja ensimmäiset polkemiset sattu ihan sairaasti ja huuto pääsi joka kerta kun polvi nousi ylimpään asentoon !!! Voi hitto, että koski. Jos oli polkimella enemmän varpailla nii sattu tosi paljon mutta jos oli enemmän kantapää polkimella nii oli helpompaa !!!
Ajamaan en pystyny alkuun montaakaan metriä ja pyörä piti taluttaa pellolle. Pellolla pientä treeniä ja polvi alkoi pikkuhiljaa taipua, että sai koko kierroksen poljettua. (HArmi kun en jostain syystä saa videoo laitettua tähän ) 🙁 Facessa se näkyy 🙂
Olipahan mukava polkea fillari pitkän tauon jälkeen. Olisi myös todella hienoa jos pystyisin kesällä polkemaan enemmän. Fillareita minulla on kaksi.
Toinen on kilpapyörä joka on aivan mahtava kulkuneuvo. Herkkä kun mikä ja rullaa todella hyvin. Paras fillari mikä minulla on koskaan ollu. Selkävaivat vaan on estäny sillä ajelemisen mutta elän vielä toiveessaa, että saisin polkea sillä monta monta kilometriä.
Toinen fillari on just tuo Helkama S 6000 joka on Helkaman juhlamalli. Hypridi piti hankkia just sen takia kun en voi pösöllä ajaa. Helkama on myös mahtava pyörä ja sillä on helppo ajaa. Täysjousitus on hyvä näillä hiekkateillä. Ranteet varsinkin tykkää kun etupää on jousitettu ja asvaltilla jousituksen saa jäykäksi mikä helpottaa ajmista sillon. Hyvät on fillarit kun vielä pääsee polkemaan niillä.
Tuohon Helkamaan on vielä olemassa streotkin 😀 joka tullee kiinni ohjaustankoon 😀 Tietenkin on vielä ajotietokone joka merkitseen muistiin kaikki polut 😀
Ylisellä on sitten vielä läjä eri fillareita jotka olis huollettava kuntoon. Renkaat, ketjut, maalausta jne…. Fillareita on varmaan noin 7-8 kpl jotka tullee myyntiin heti kun vaan saisin tehtyä ne siihen kuntoon, että voisi myydä. Hienoin niistä -70 luvu JOPO 😀 Se varmaankin tullee meidän Tarulle koulufillariksi 😀
Se siitä pyöräilystä ja pyöristä. Eilen aamupäivästä käveltiin Sarin kanssa tontti ympäri koirien ja kissan kanssa 😀 Meillä kun kissakin osallistuu lenkkeilyyn 😀
Oli mukava katella taa läheltä miten istutetut koivut on kasvanu viidessä kuudessa vuodessa. Näyttää tosi hyvälle ja varmaan kun mennee toiset 5-6 vuotta joutuu tekemään jo harvennuksen 😀 Aika hyvä koivumetsä tullee ryteikön tilalle. Kuuset oli vielä lumen allla piilossa eikä niitä näkyny kuin muutama. Kuusi kasvaan sen verran hitaamiin ettei vielä hirveesti näy.
Mukava oli kävelllä hissukseen tontti ympäri ja ihailla aikaansaannoksiaan. Aikaansaannoksia oli auttamassa miten ollakkaan naapurin Anssi mitä suuremmissa määrin. Ilman Anssia ei olis näin hyvin koivut kasvanu mitä nyt on. Sama on tuossa niinsanutussa saarekkeessa. Siellä isona apuna oli Jani joka uurasti itteään säästämättä taimet maahan 😀 Kiitoksia 🙂
Lenkin jälkeen oli huilattava ja otettava lääkettä jotta selevii päivästä. Se tas tiesi sitä, ettei tarvinnu ainakaan kylille lähteä autoilemaan vaan piti pysyä kotona.
Iltapäivällä kun sisällä olo oli aika tuskasta oli lähdettävä vielä ulos köpöttelemään. Sari ja naapurin Anja lähti suolle hiihtämään mutta minun piti jättäytyä pois matkasta näiden hiton kipujen takia 🙁 Mieli kyllä teki lähteä mutta kun ei niin ei. Niimpä otin kameran kaulalle ja kokeilin kävellä pikkusen tontilla. Kuvia ei tullu yhtään kappaletta enkä ulkonakaan ollu kuin alle puolituntia.
Taas sisälle voivottelemaan. Iloa oli se kun Taru soitti ja halus tulla kotiin käymään. Sari lähti hakemaan tyttöä autolla ja minä jäin kotiin oottamaan kun en jaksanu lähteä mukaan. Autossa istuminen ei ole minun lempiasioita.
Mukava, että neiti tuli käymään ja oli yötäkin. Aamulla aikaseen sitten Sarin kyydillä takas kämpilleensä ja kouluun.
Minun yö oli taas sitä samaa vanhaa paskaa…. Kääntyilyä, valvomista, pieniä torkahteluja ja vasta aamulla tuntu, että olis saanu nukutuksi. Vaikeeta on nämä yöt 🙁
Seittemältä nousin ylös ja aloin ryystämään kahvia kitusiin. Aurinko paistaa kirkkaasti ja mieli tekis tuonne suolle sukset jalassa ja niin aijon tehdäkkin. Morfiini naamaan ja kohta monot jalkaan ja nokka kohti suota. Näitä ilmoja kun ei ole ennää kovin monta ja nyt on käytävä jos mieli käydä koski tai ei.
Hyvää päivää