Niin. Siihen se sitten loppu. Klo 15.00 pilli soi Liperin ylä-asteella ja ensimmäinen pallo lähti lentoon. Pelillä ei ollu meille mitään merkitystä mutta kolmelle muulle joukkueelle sillä oli merkitystä. Meidän häviöllä Viri nousisi 3 pistettä ja olis varma toinen joukkueista joka jatkaisi pudotuspeleihin ja Savonlinnassa ratkaistaisiin toinen pääsijä. Jos me voitettas tämä peli olis jatkoon pääsijät Ajo ja Partio.
No pataan helähti 3-1 ja se tiesi sitä, että Savonlinnassa voittaja jatkaa ja hävinny lähtee kesälomille ! Hyvin yksinkertaista. Niin kävi, että Partio voitti Savonlinnan pelin ja jatkaa pudotuspeleihin Savonlinnan alottaessa kesäloma meidän tapaan.
Itse peli ei meillä juuri noussu parhaiden pelien tasolle ei sitten millään mutta on toki annettava kunnioitus vastustajan koville suorituksille. Voitettu erä oli meiltä hyvää peliä ja siinä varsinkin passarimme Sanni onnistui oikein hyvin !
Viimenen erä oli puolestaan täysi floppi alusta loppuun. Olikohan parhaimmillaan peli 18-4 Virille ? Lopussa sentään saatiin muutamia pelattuja pinnojakin. Itse tehtiin noin 5 pinnaa viimesen erään. Viri voitti meidät siis 3-1.
Huh huh…. Ei voi muuta sanoa. Tämä kausi on varmasti minulle vaikein, raskain, tuskallisin mitä koskaan ennen on ollu. Tuskin olisin lähteny mukaan jos olisin tienny miten vaikeeta MINULLA tulee olemaan. Pelaajat olivat sijaiskärsiöitä.
Nyt kun ajattelee noita reissuja, lähtöjä kotoa treeneihin kovissa kivuissa ja väsymyksessä, niin eihän tässä ollu mitään järkee. Vielä kun valmennus hoitui yksin suurimman osan koko kaudesta oli se vieläkin hurjempaa.
Sillon vaan oli tuuraaja kun makasin sairaalassa.
Siellä vaan keppian kanssa kentänreunalla ohjeita jakamassa ! EI mittää järkee. Joka kerta kun tulin kotiin pelireissulta tai treeneistä oli toipuminen rankkaa ja unet jäi todellakin vähiiin. Ne kun jää vähiin jo muutenkin.
Kipulääkkeisiin tuli taukoa aina kun piti ajaa autoa ja sen vuoksi taas oli hankalaa. Ei mittää järkee.
Yksi mikä todella kävi sieluun niin se kun esim harkoissa piti näyttää jotain miten tehdään nii eipä ollu näyttäjäksi kun ei pystyny ! Se otti eniten koville koko touhussa. Se oli varmaan myös syys siihen, että asiat jäi puolitiehen. Monta kertaa kyllä joku pelaajista oli mallina miten tehdään mutta nopeemmin se aisia mennee perille jos voi itse näyttää. Jos valmentaja ei pysty itse näyttämään esimerkillä niin ollaan pulassa. Ja nyt oltiin pulassa sen vuoksi.
Nyt minulla oli varmasti paras joukkue mitä koskaan on ollu ja jouluun saakka meni todella hyvin niin sarjassa kuin peleissäkin. Joululoma pidettiin ehdottomasti liian pitkä. Lähes 4 viikkoa pois harkoista ei tee kellekkään hyvää !
Joukkue on todellakin mahtavan hyvä ja tällä porukalla oikealla treenaamisella olis ollu mahollisuudet vaikka kuinka pitkälle mutta kun suunta käänty alas niin se käänty ja siitä minä otan vastuun 100%.
Jos olisin joukkueen omistaja johtaja antasin ensimmäiseksi valmentajalle kenkää. Itselleni en voinu antaa kenkää nyt kun tilalle ei ollu tulijoita.
Asia mikä meni pieleen meillä niin toisen valkun puute. Muutenkaan yksin ei pitäs näitä juttuja tehä vaan aina pitäs olla vähintään kaksi tekijää ja mieluummin vieläkin enemmän. Jos vielä joskus jatkan valmentamista, en suostu tekemään yksin mitään. Mieluummin olen valmentamatta. Eikä sekään ole pois suljettu, että en valmenna ennää. (Minareissa kyllä olen niin kauan kunnes potkitaan pois ) 😀 Hyvin paljon riippuu siitä mihin suuntaan minun kunto etenee. Heh.. On toki paljon niitä jotka haluaisivat, että lopettaisin tähän mutta onneksi niitä on enemmän jotka haluaa, että jatkan palloilun parissa vielä 😀
Kaikesta huolimatta kaikessa tässä matkassa on ollu todella paljon hyviä hetkiä ja riemukkaita tapahtumia. Paljon hyvää. Hienoa oli kattoa onnistumisia ja sitä riemua kun asiat meni niinkuin halusimme 🙂 Aivan mahtavaa. Mahtavaa oli myös se kun sai tutustua uusiin ihmisiin. Aivan upeita ihmisä sain valmentaa ja mukavia vastustajia olo kauden aikana. Pohjois-Karjalasta ainoana jatkoon pääsi Partio ja ei muuta kun kättä yhteen, että mennee nyt loppuun asti !!!!
Vaikka kausi oli raskas niin kyllä tästä kaikesta on hyvä mieli. Sitä ei voi kiistää, että etteikö olis haluttu mennä pitemmälle sarjassa, ilman muuta oltais haluttu !
Nyt ei auta kuin olla tyytyväinen siihen mitä ollaan saatu. Varmasti saatiin se mikä ansaittiin.
Mielettömän iso kiitos kauden vastustajille, iso kiitos meitä tukeneille ihmisille joita ei kovin paljon ollu matkalla. Kiitos Hannulle siitä, että saatiin tämä mahdollisuus yleensäkkin. ISOIN kiitos kuuluu kaikille pelaajille jotka jaksoivat yrittää kauden loppuun saakka. Suvi, Anni, Emmi, Niina, Sanni, Ella, Laura, Sara, Niina, Viki, Hanna, Annika, Tiia. Kiitos teille !!!!!Kiitos vielä Aino, Annika, Jenni ja kumppanit kun olitte mukana sparraamassa 🙂
Nyt on aika huilata pikkusen ja sitten vielä on kerättävä voimia A-tyttöjen viimeisiin peleihin. Onneksi seuraava turnaus on Joensuussa eikä tarvii matkusta toiselle puolelle Suomea. 🙂
Tämä lentopallosta tällä kertaa… moro moro