Aamulla ylös taas jo ennen kuutta kun ei vaan voinu olla sängyssä. Koko yön pakotti selkään joka säteili jalkaan oikein huolella vaikka lääkettä olin ottanu yhden ylimääräsenkin. (Lääkärin luvalla).
Pakotus oli hermoja kiristävä ja niin inhottava etten voi sitä kirjottaa. Siinä taas ei juuri nukuttu 🙁
Sari lähti totuttuun tapaan töihin ja minä jäin taas yksi taloon. Istuin, kävelin, istui, kävelin …….
Aamupäivä meni juuri näin ja noin klo 13 pakotin itteni ulos. Kävelin pienen lenkin tontin ympärillä koirien kanssa. Aurinko paahtoi niin kirkkaasti ja kuumasti, että vaikka oli vaan teepaita ja verkkaritakki päällä niin alko olla kuuma. Auringossa varmasti oli taas yli 20 astetta !
Toinen koiristamme Nero, oli löytäny jonkun raadon jostain kun haisi niin pahalle, että jo 100 metrin päästä lemusi niin pahalle, että meinas tulla oksennus. Lemu oli älytön !!!
En ottanu koiraa sisälle ollenkaan vaan sai ootella Sari ulkona. Ootella siksi, että en pystyny pesemään sitä joten Sari sai sen homman ihan itelleen 😀
Koitin ottaa pinet päikkärit mutta siitäkään ei tullu yhtään mittää kun säryt oli päällä. Valvotaan sitten. Olis vaan ollu mukava saaha pikkusen nukuttua kun meillä oli joukkueen kanssa illallinen Kerubissa klo 19.00.
Sanni joutui ajamaan koko matkan kun minä en voinu ajaa kun lääkettä olin ottanu. Ensimmäistä kertaa olin Sannin kyydissä ja voin sanoa, että hyvin neiti ajaa autoa ja uskallan nousta kyytiin toisenkin kerran 😀
Kaikki muut oli paikalla paitsi Hanna joka joutui olemaan töissä illan. Muun joukkueen jäsenten kanssa sitten syötiin ja pikkusen muisteltiin mennyttä kautta. Paljon hyviä puolia oli mutta toki oli myös sitä ei niin mukavaa mutta pääasiassa hyviä juttuja.
Tämä oli se viimeinen yhteine virallinen koontuminen tällä joukkueella mutta varmaan vielä tavataan ja pelaillaan yhdessä. Ainakin sen verran kun A-likkojen peliä on jäljellä 🙂 Juteltiin ensikaudestakin ja suurin osa on valmis vielä jatkamaan pelaamista mikä on aivan huippu juttu 😀
Itsellä on pikkusen vaikea miettiä ajavani neljästi viikkoon Myllylle ja takas ! Vaikka matkaa on pikkusen alle sata km edes/takas nii on siinä vaan ajelemista. Mieluummin sitä treenais tässä kotikulmilla.
Antaa jajan kulua ja katellaa jatkoja myöhemmin kun on levätty ja ennen kaikkea saatu selville mikä tätä minun selkää ja polvea vaivaa. Jos hermikivut jää näin, niin on tosi vaikea uskoa, että ajelisin näin paljon kuin tällä kaudella. Mutta, jos kivut helpottaa niin mikään ei estä tekemästä mitä haluan 😀
Ruoka oli minusta oikein hyvää (KukonPoikaa aivan upeella kastikkeella pataatiperunoilla) ja ainakin minä sain mahani täyteen. Alkuruokana oli jokirapu toast ja jälkkäriksi tummasuklaa palleroinen ja pallero hyvää jääteöä oiken hyvällä kastikkeella 😀
Pari tuntia meni Kerubissa syödessä ja muistellessa kautta kunnes halausten kera lähdettiin kotiin. Mukava oli olla mutta kyllä minulle tuli haikeus ja ikävä yhteisiä treenejä.
Nyt illalla on ollu kotonakin sellanen haikee mieli ja oonkin vaan istunu sohvalla ja miettiny mennyttä kautta. Paljon on iloa takana 😀
Yksi ISO ilon aihe tänään on se kun LP-Kangasala voitto HPK:n suoraan 4-0 ja eteni finaaleihin LP-Viestiä vastaan 😀 Kangasalaa valmentaa hyvä ystäväni Alatalon Tuomas. Tumpille suo tämä hetken oikein mielellään ja koko joukkue on ansainnu tän finaaliin pääsyn 100% En oikein ole valmis uskomaan, että kukaan tai ainakaan kovin moni ei uskonu Kangasalan vievän tämän sarjan suoraan 4-0 ! En minäkään uskonu 4-0 vaan uskoin KAngasalan voittoon mutta joko 4-2 tai 4-3. AIVAN HUIPPUA !!!
Nyt vielä yksi sarja ja se on Viestiä vastaan. Unelma elää…… Vielä kun tästä voitto niin Alatalo saa oman patsaan 😀 Tsemppiä ja menestystä tulevaan finaalisarjaan 😀
Kiitos myös tästä päivästä kaikille jotka ovat heränneet tähän päivään ….