Moro!
Tänää koitti se päivä jota ollaan odotettu kuin kuuta taivaalta ! Alkoi nimittäin MINARI Tanhuvaarassa 😀
Aamu kuitenkin alkoi melkoisella rytinällä kun Zafiraan piti vaihtaa ensin jarrupalat ennnen kuin pääsin matkaan kohti Savonlinnaa.
Soitto paikalliseen varaosakauppaan ja miten ollakkaan sieltä löytyi hyllystä jarrupalat !!! Se, että jarrupalat löytyi Okun hyllystä, tarkotti sitä, että minulta säästyi 100km 🙂 Nyt ei ollukkaan niin kiire ennää vaikka pientä hoppua olikin.
Klo 11 olin autoni kanssa kaverin luona ja keula ylhäällä. Vesa vaihto jarrupalan alta aikayksikön ja minä pääsin huoletta liikenteeseen. Vielä pikasesti kotiin hakemaan kamat ja sen jälkee Zafiran keula kohti Tanhuvaaraa ja minaria.
Matka tänne olikin sitten sellanen mitä en ole ennen kokenu. 100km ja aikaa meni tasan 2h. Sarvikummun väli ajettiin 30km/h eikä yhtään kovempaa. Ohittamaan ei voinu alkaa kun edellä ajava ajo niin keskellä tietä ettei mitää jakoa ohittaa. Ajetaan sitten 3 kymppiä !
Isommalle tielle päästyäni otin riskin ja aloin ohittamaan autoa ja pääsinkin ohi mutta oli se vaikeeta. Loskaa tiellä oli 10cm ja kun vielä kaveri ajoi keskellä sai töitä oikeesti tehä, että pääsi ohitse. Sen jälkeenkään vauhtia ei pystyny olemaan kuin vaan noin 60km/h. Heti jos lisäsi vauhtia, alkoi auto heittelehtiä minkä kerkes. Luistonesto touhusi koko ajan.
Zafira on minusta hyvä auto ajaa muuten paitsi loskasella kelillä. Auto on kevyt perästä, korkee ja kapea. Varmaan yksi huonoimmista autoista ajaa loskasella tiellä. Jos olisin tienny miten paljon lunta tullee ja loskaa niin olisin lähteny Saabilla ehdottomasto. Se mennee kuin höyryjuna oli keli mikä tahanssa.
En ole näin kauaa koskaan aikasemmin tullu Tanhuvaaraan kun mitä nyt mutta pääasia, että pääsin perille. Perillä odotti 31 kappaletta nuoria urheilijan alkuja innoissaan ja jännityksissään mitä tuleman pitää 😀
Mukavaa oli kun paikalle tuli sellasia ihmisiä joihin olen titustunu jo ensimmäisellä minarilla 😀 Mukavaa oli tutustua uusin ihmisiin ja ennen kaikkea älyttömän mukavaa oli tutustua uusiin minareihin 😀
Alkupalaverin jälkeen syömään ja siitä ei kauaa nokka tuhissu kun oltiin jo salissa treenaamassa ! Nonna veti alkulämpät totuttuun tapaan ja minä napsin muutamia kuvia minareista 🙂
Mahtava fiilis oli jo heti alusta taas jälleen kerran. On se vaan niin upeeta kun nämä nuoret urheilijat tekee hommia ja se miten he oppiivat asiat niin nopeesti. Alkulämpässä Nonnalla on aika vaikeitakin liikkeitä mukana ja voisi kuvitella, että eihän ihminen voi ees taipua noihin, niin muuttaman minuutin päästä nämä minarit tekeen sen jo helposti.
Leirin teemana on sormilyönti. Parkkalin Jouni piti yhdessä lohkossa omaa ryhmää ja minä Pertsa ja Lounis pidettiin omassa lohkossa ja Nonna oli omassa lohkossa eli kolomessa lohkossa mentiin 🙂 Sitten vielä Kirsi ohjaa vanhempia jumpissa ja muissa urheilullisissa toimissa 🙂
Kyllä oli mukava päästä taas puuhaamaan lentopalloa näiden ihmisten kanssa 😀 Niin kuin hyvin usein sanon, se ilo ja riemu , se oli taas nähtävissä tekemisessä 🙂 Mahtavaa oli myös kun äitejä, isiä, siskoja veljiä oli katsomossa paljon paikalla seuraamssa miten nuori urheilee uudessa porukassa 🙂 Oikein mukavia ilmeitä oli havaittavissa 😀
3 x 45 minuutti mentiin ja ainakin minulla alkoi kroppa huutaa hoosiannaa ja ikävä kyllä tämä polvi oli se joka prakas eniten. Selkä oli vielä joten kuten mukana mutta jalka ei meinannu kestää ennää. Kipu alkoi olla sitä luokkaa, että ainoa pelastus oli , että pääsee lepäämään. Mitä olis tullukkaan jos Pertsa ja Lounis ei olis ollu minun kaverina. Siksi taas kehun tätä tiimiä, on se vaan huippu ! 🙂
Iltapala vielä ruokalassa naamaan ja sen jälkeen pyöreeseentorniin kämpille ja viettämään ansaittua vapaata. Nämä vapaat ja niin sanottu oma-aika on se aika jolloin vielä tutustutaan toisiimme. Nyt oli jo hienoa huomata miten uusia kavereita alkoi tulle monelle mutta pääasiassa vielä oli kaverit keskenään.
Todella mahtavaa, että uusia minari alkoi ja tällä poppoolla mennää sitten seuraavat kaksivuotta putkeen 😀 Uskomattoman nopeesti menee 2 vuotta. Nyt ajattelee, että kaksivuotta miten pitkä aika se on mutta joka kerta päätösleiri on yllättäny nopeudellaan 😀
Kello tikittää nyt jo viittä ja minulla ei ole juuri unta ollu yhtään mutta eipä kait tuo ole ylläri kellekkään. Kierrolla kun kävin käytävillä niin todella hiljasta oli. Ei kuulunu pihaustakaan mistään 🙂 Eli kaikki o siis hyvin 🙂
Minarin ensimmäinen päivä on pulkassa ja puoli kahdeksan alkaa taas homma luistaa ja aamupalaa kitusiin jotta ysiltä jakssa taas juosta pallon perässä. Sormilyötiteema jatkuu vielä aamupäivän ja katotaan jos päästää iltatreenein aikana jo pelailemaankin 😀
Aamutreeniä odotellessa….palataan:)