Morjensta !
Melkoisen paljon on taas mahtunu näihin päiviin mitä ollaan saatu mennä. Kivut on välillä tapissa ja usko meinaa loppu mutta mikä parasta, nyt on ollu myös helpottavia mukavia hetkiä joukossa.
Kuntoutus on taas alkanu ja ne on menny todella hyvin ja varsinkin maanantain käynti oli huippuhyvä ja antoi paljon uskoa, että tällä jalalla vielä oikeesti kävellään 🙂
Yksi mikä edelleen on piristäny, niin on nämä treenit salilla joukkueen kanssa. Niistä saa voimaa ja kivut unohtuu siinä seuratessa. Mitä tulee tuohon joukkueeseen niin minusta ollaan menty oikein hyvin eteen päin ja varmasti ollaan paha vastustaja kenelle tahansa. 🙂
Vasemman jalan reisilihas on saanu nyt jo ihan uuden elämän. Lihashan oli täysin pihalla ja siihen ei saanu minkäänlaista jännitystä aikaseksi mutta nyt kun olen tehny tuolla kneehabilla hommia jo yli viikon ja eilen alkoi 2 kertaa vuorokaudessa hommat sen kanssa. Tulosta on tullu ! Reidessä on tosiaan jo hyvä jännitys ja se taas puolestaan auttaa polven toimintaa paljon ja edistää toipumista huomattavasti.
En voi olla kuin ilonen, että Lanton Juha otti yhteyttä ja tarjosi tätä kneehabia käyttööni 🙂 Juha tarjos tätä jo paljon ennen polven leikkausta mutta jostain syystä minä en vaan syttyny ajatukselle kuin vasta näin myöhään. Paras mahdollinen tulos tulis jos alottaa kneehabin käytön JO ENNEN LEIKKAUSTA. Leikkauksen jälkeen jatkas sitten heti kun se on mahdollista. Näin tulis se paras mahdollinen tulos. Noin pari vuotta sitten meidän miesten maajoukkueen päävalmentaja Tuomas ”Köpi” Sammelvuo esim. kuntoutti ittensä tosi nopeesti takas kentälle kun vielä pelasi viimeisiä pelejään muistaakseni Venäjällä.
On tämä ihme vehjje. Mitä tämä ihme vempain sitten tekee ? Reiden ympärille laitetaan sellanen neopreeni jossa on sellasia nihkeitä mustia lätkiä jotka tarttuu hyvin ihoon kiinni. Neopreeni laitetaan kiinni vielä tarroilla ja sitten yhdistetään ohjausyksikkö ja laitetaan virrat päälle.
Sähköä lisätän sen verran kun alkaa tuntua ja pikkusen päälle. Jokaisella kerralla virtaa laitetaan pikkusen enemmän ja enemmän.
Tämä saa sitten lihaksen ikään kuin rutistumaan ja rutistus kestää tällä ohjelmalla mikä nyt on käytössä 5 sek. ja 10 sek. se on löysänä. Tämä toistuu 20 minuutin ajan.
Kun tätä ohjelmaa tehdään noin viikon verran lisätään käyttöön toinen kerta vuorokaudessa ja noin viikko tätäkin. Sitten ohjelma muuttuu mutta sitä en ees itte vielä tiedä miten se muuttuu. Mister LAntto ohjeistaa sitä mukaa kun edetään. Jos en ihan väärin muista niin se olis 5 sek. ja 5 sek se rutistus. Masinassa on kolme eri ohjelmaa jotka aukee mulle vasta sitten kun on sen aika.
Ostan tämän koneen ittelleni ja jos jollakin on tarvetta saaha lihas elämään niin voin toki auttaa sitten sen kanssa.
Huikee vempain 🙂
Aika vaihtelevaa on tosiaan ollu tämä elo. Vielä vajaa pariviikkoa sitten oli sellanen tunne ettei näitä kipuja taas jaksa yhtään enemmpää mutta niin vain ollaan taas selvitty 🙂
Tuo maanantai oli kyllä aivan huippu. Pelon sekavin tuntein lähdin kuntoutukseen ja mielessä oli vain se tuska jonka sieltä saa mutta aina ei mene niin kuin on ajatellu pätee tässäkin.
Toki kyynelkanavat aukes tälläkin kertaa mutta iloa riitti enemmän varmaan kuin koskaan aikasemmin. Nyt polvi taipu 105 astetta ja en edes ollu pyörtyä väännöstä 😀
Lisäksi opeteltiin kävelemään ja kun en oikein meinannu uskoa, että vaapun kävellessä, minun eteen tuotiin mahottoman ISO peli josta sitten näin VAAPPUMISENI !!!
Ei auttanu kun uskoa tuo vaappuminen mutta uskokaa tai älkää mutta kävelin noin 16 vuoteen suoraan ja ryhdikkäästi 😀
Olihan se melkosen outoa taapertamista mutta sanovat sen olevan sitä kuuluisaa kävelyä 😀 Pari ylimäärästä kierrosta piti ottaa vielä kaupan päälle ja ihailla kävelyä peilistä 🙂
Kuntoutuksen jälkeen lähdin ilosella mutta aika hiton väsyneenä urkkatalolle oottamaan kyytiä treeneihin. Mietin kyllä, että mitähän tästä tullee, mutta oli tosi hyvä, että lähdn sillä, siellä vielä sain treenattua viivoja pitkin kävelyä sillä aikaa kun naiset teki lämppäriä tulevia harkkoja varten.
Ihan en yhtä suoraa viivaa pystyny askeltelemaan mutta riitti hyvin normaalikin leveä kävelytyyli.
Treenit alko ja ensimmäinen treeni oli ja meni niin loistavasti kuin se vaan voi mennä mutta loppua kohden asenne ja ehkä myös motivaatio/keskittyminen herpaantui ja tekeminen ei ollukkaa ennää niin tasokasta. Liekkö syynä ollu liian pitkät vapaat.
Ei ne nyt ihan plörinäks kuitenkaan menny mutta kun nämä naiset on niin hyviä heiltä voi odottaa kovempaa suoritusta aina. Jossain ”noin hyvin” harjottelevasssa joukkueessa nämä olis ollu mahtavat treenit 😀
Ilta ja yö kotona meni myös aika hiton hyvin ja tistai aamu oli kanssa oikein hyvä ja mukava. Päivällä noin kahen aikoihin menin sänkyyn kun väsytti tosi paljon ei muuta kun päikkärit kehiin. En tiijä mitä tässä kohti tapahtu kun herätys oli hitonmoinen kipu ja särky jalassa ! EI auttanu kun nousta ylös ja otaa heti lääkettä mutta niin vain taas kävi, ettei apua oikein löydy noista lääkkeistä kuin vain hetkiseksi.
Illan treeneihin kyllä lähdin ja mietin vielä, että kohta unohtuu taas kivut kun harkat alka. Nyt ei käyny niinkään vaan kipu oli ihan koko ajan häritsemässä tekemistä. Jos ei poloveen koskenu niin mahassa oleva haava alko oikuttelemaan kun alakautta heittelin palloa puolustettavaksi. Eipä auttanu kun lopettaas siihen.
Jos eilen oli flekmaattiset harkat loppua kohden tänään oli toinen ääni kellossa. Tekeminen oli laadukasta ja jokaista palloa pelattiin täysillä 🙂 NIIIIIIIIN UPEETA 😀
Automatkalla kotiin kipu alkoi jo todellakin tuntua ikävältä ja arvatkaahan jäikö lääkkeet kotiin ? No, niin jäi. Sari tuli hakemaan Shelliltä ja kotona lääkettä napaan ja ruokaa pikkusen päälle. Saunan voin unohtaa täysin. Näillä kivuilla ei juuri saunaan tee mieli. Saunasta sen verran, että ennen päikkäreitä käytiin Sarin kanssa aamusaunassa ennen kahtatoista 😀 Voi hurja miten hyvälle sauna tuntui. Olin minä sitä oottanukkiin 😀 En oo ihan äsken sähkösaunassa käyny kahta kertaa samaan putkeen siis löylyissä huilille ja löylyihin. Ulkosaunassa toki joka kerta ja monesti monta kertaakin mutta tämä korvikesauna ei ole minun makuuni ollenkaan. Puusauna sen olla pittää 😀
Syönnin jälkeen sohvaa ja se oli aika vaikeeta olla. Kipu vaan yltyi ja vasemman jalan jalkapohja oli taas kuin tulessa eikä sillä voi oikein astua lattialle kun polttaa. Stimulaattoria vaan kovemmalle ja lääkettä.
En voinu olla istumassa enkä makuulla sohvalla joten päätin lähteä omaan sänkyyn peittojen alle kun vielä paleli iha tolokuttoman paljon. Villasukat jalkaa, pitkät kalsarit ja pitkähihanen paita päälle sekä peitto ja sen päälle vielä Sari laitto villasen viltin. Eikä silti ollu kuuma.
Siinä meni parisen tuntia ihmetellessä eloa kunnes oli siitäkin noustava ylös ja lähettävä liikenteeseen. Nyt on tätä yötä viettäny molemmilla sohvilla, kiikussa ja kävellen pitkin kämppää kuitenkin niin hiljaa että muuta saavat nukkua.
Näin syntyi tämäkin kirjotus tosi pienissä pätkissä mutta synty kuitenkin.
Se tässä on mukavaa, että maanantai ja tiistai aamu oli jo aika hiton mukavia eikä kipu hallinnu niitä täysin vaan oli jo mukava olla. Onko tämä merkki siitä, että mukavia aikoja on tulossa vielä eteen. Ainakin haluan uskoa, että niitä on edessä vielä ja paljon 🙂
En tiijä kuka jaksoi lukkee tämän kokonaan mutta jos luit niin kiitos siitä 🙂
Hauskaa ja hyvää alkavaa viikkoa 🙂