Hola hola.
Päivä ja yöt vierii vääjäämättä eteen päin ja samoin etenee kuntoutus. Kuntoutus menee kylläkin vaihtelevasi. Välillä tuntuu, että jalka on jo tosi hyvässä kunnossa ja voisi kepit heittää nurkkaan odottamaan seuraavaa kertaa mutta välillä taas tuntuu, että homma ei etene pätkääkään. Välillä tuntuu jopa että mennään taakse päin.
Huippua oli kun maanantaina saatiin jalka kääntymään 95 astetta ja sekös pisti suun virneeseen ja ilon rintaan. Sanottava kuitenkin on, että ei se jalka siellä 95 asteessa pysyny vaan sitä käytettiin vaan siellä. Se ei iloa pienentäny vaan riemu oli aitoa ja vilpitöntä 🙂
Vähän voin kertoa siitä miten se sinne vääntyi. Fysioterapeutti nosti minut moottorisängyllä tarpeeksi korkeelle, että minun jalkapohja oli vankansti hänen etureiden päällä. Minä siis istuin moottorisängyllä ja fyssäri istui jakkaralla ja minun jalka oli hänen etureiden päällä. Fyssäri alkoi siirtää omaa jalkaansa sänkyyn päin ja näin minun jalka meni koukkuun enemmän ja enemmän.
85 asteen kohdalla alkoi minulla jo naama vääntyä irvistyksen puolelle ja pian alkoi myös tippua hikipisaroita oman reiden päälle. Fyssäri tiukenti ja löysäs tiukenti ja löysäs vääntöä kunnes sitten käänti jalkaansa niin paljon, että miun jalka kääntyi siihen 95 asteeseen !! Nyt en ennää pystyny olemaan hiljaa vaan ihan kuin itsekseen suustani pääsi karjahdus kivusta johdosta. Tuska oli sellane, että tuntu kun olis koko ukko räjähtäny siihen paikkaan !!! IHAN ÄLYTÖN KIPU !!!!
Onneksi sitä ei kestäny kun muutaman sekunnin mutta sekin sain hiestä maräksi ja ukon niin väsyneeksi ihan kuin olis juossu kaks maratonia putkeen.
Tämä toistui vielä kaksi kertaa…. eikä kummallakaan kerralla ollu sen helepompaa kuin ekalla kerralla.
Nyt kuitenkin koipi on kääntyny sinne ja uskon, että seuraava kerta on jo helpompi. Perjantaina se sitten taas nähdään 🙂
Silti ollaan menty hyvin eteen päin vaikkakin se välillä tuntuu ettei tämä etene.
On mielettömän upeeta, että meillä on fysioterapia sillä ilman fyssäriä tämä koipi olis paljon huonommassa kunnossa. En olis itekseni mitenkään pystyny näin hyvään tulokseen 🙂
Päivä oli siis maanantaina oikein hyvä ja tuntu, että kaikki onnistuu. Tiistai oli puolestaan taas sitten ihan kokonaan vastakohta maanantaille. Koski pirusti, eikä kärsiny tehä oikein mittää. Kiikussa tein ne pakolliset kuntoutukset ja nekin oli kuin tervanjuontia eikä oikein natsannu.
Nukkuminen oli sitä ja tätä mutta väliin mahtu muutamia pätkiä jolloin sain nukutuksi.
Tiistai keskivikko välinen yö oli sitten taas melekonen yö 🙁 Minuutin välein joutu vaihtamaan asentoa kun ei pystyny olemaan paikoilaan yhtään enempää. Pakotti niin perhanan kovaa. Vesi valui silmistä ja olo oli todella surkea ja voimaton. Mikään ei tuntunu auttavan. Siinä sitä sitten vaan ollaan ja koitetaan kestää ja eikä siinä kyllä ookkaan muuta kuin koittaa kestää kipua. Lääkettä naamaan luja usko siihen, että ne alkais helepottaa.
Aamulla sitten sohvalla puoli-istuvassa saa torkuttua jonkin aikaa ja se on niitä tärkeitä hetkiä joiden ansiosta jaksaa sitten touhuta päivän.
Tänään touhua oli se kun minulla oli haastattelu klo 13.00 leppäsen kahviossa. Haastattelun aihe oli KIPURYHMÄ. Toimittaja halus tietää miksi ja miten tälläinen kipuryhmä on tullut. No kerroin miksi ja miten se tuli 🙂 Ihan omista tarpeista se lähti …… Loput saatte lukea sitten paikallisesta lehdestä 😀
Meidän kipuryhmä muuten täytti juuri yhden vuoden !!! Huraa huraa huraa 😀 Vuosi on menny ja voin omalta osaltani sanoa, että kyllä on tehny hyvää 🙂 Mikään ei varmaankaa ole niin mukavaa kuin vertaistuki. Saa vaihtaa kuulumisia eikä tarvii selitellä miltä kipu tuntuu kun sen kaikki tietää. Ei tarvi kaunistella vaan voi sanoa suoraan miltä tuntuu. On se vaan upee juttu, että tämä toimii 😀
Huomenna taas eli torstaina kokoonnutaan kerhohuoneeseen pohtimaan näitä asioita paitsi, että huomenna tullee paikalle eräs sairaanhoitaja kertomaan Bemer-patjasta.
Torstaisin kipuryhmässä on myös lupa herkutella 🙂 Torstai on pullansyötipäivä 😀 Kahvii, pullaa ja karkkia saa mässätä juttujen lomassa 😀
Muuten olo sohvalla alkaa jo maistua puulta ja mieli tekis lähteä tien päälle ja etenki treeneihin on kova hinku. En muista koska olisin ollu näin kauan levossa ja kotona yhtäjaksosesti. Viimeksi olen ollu näin paikallaa sillon kun olin sairaalassa 3 viikkoa ja sillonkin tuntu, että pakko päästä jo liikenteeseen.
Nyt jos kaikki mennee hyvin lähen perjantaina ensimmäistä kertaa treeneihin lähes kuukauteen.
Mahtaa se olla ilo kun pääsee saliin ja näkee joukkueen pitkästä aikaa 😀 Voi olla, että en pysty juuri mitään tekemään mutta siitä se lähtee käyntiin 🙂 Sunnuntaina onkin sitten jo peli Ylämyllyllä Savonlinnaa vastaan. AJO on kova porukka jossa on sopivasti nuoruutta ja kokemusta. AJO johtaa sarjaa tällä hetkellä tasapisteissä meidän kanssa.
Takuulla on tulossa kova ja tasanen peli sunnuntaina ja jos vaan on mahollista nii tule paikan päälle seuraamaan kärkikamppailua.
Tänään olis Riennolla peli Joensuussa mutta pakko huilata jotta pääsen omiin treeneihin perjantaina. Vieraaksi Riennolle tullee Pielaveden SAMPO.
Aika hauska ylläri oli kun tänään tuli postipaketti joka oli minun nimellä ja se oli lähetetty Helsingistä ! Heti aukasemaan pakettia ja mikäs sieltä palastukaan kun KoVen PELIPAITA !!!!
JABAJABA !!! 😀 Hetki piti miettiä, että mitä ihmettä kunnes muistin ottaneeni kantaa jossa somessa, että kyllähän sitä riemuittas jos olis joukkueen paita kun meillä päin niitä harvemmn saa mistään 😀 No, KoVessa ei jääty ihmettelemään vaan laitettiin postiin pelipaita joka kantaa numeroa 4. Ainakin tämän vuoden numerolla pellaa Hakkuri Antti Vallin mutta kuka pelas nelosella sillon kun paidassa oli vielä karhun logo ?
Hieno päivä oli tämä keskiviikko vaikka yön tapahtumien jälkeen olis voinu luulla, että kovin mukavaa ei ole tiedossa. Onneksi luulo ei ole tiedon väärti 😀
Ei muuta kuin seuraavaan kertaan … hola hola 😀