Moro !!!
Nii sano mummo ja niin pitäs sannoo itekkii. Pikkusen paremmin meni tänään kun mitä moneen päivään. Aamulla pääsin taas nukkumaan vasta neljän jälkeen ja miten ollakkaan, heräilyä säännöllisin ajoin. Ihmeellisiä kourisuksia tullee selästä jalkaan ja kun se kouristus (viiltävä, polttava, vihlova) tulee, unet lähtee siinä samassa räpäyksessä.
Aamulla aamupalan jälkeen olin todella kypsä ja hyvin väsyny ja mieli teki tehdä jotain tosi fyysistä ja rankkaa. En tiijä oliko ihan viisas päätös laittaa metsurinkamat päälle ja suunnata mettään. ? No, oli tai ei mutta sinne menin kuitenkin.
Kovin kauaan en kerenny olla siellä kun Sarikin tuli koirien kanssa risuja keräämään ja rankoja laittamaan pinoon. Selekään koski pirusti mutta en antanu sen juuri mieltä haitata vaan keskityin raatamaan.
Kaadoin noin 10 runkoa nurin ja karsin yhtä, oksaa niin sahatessa selästä vihlasi viiltävästi ja koko kroppa lamaantui hetkeksi ja se riitti sahan putoomiseen vasemman jalan päälle ! Onneksi Sari pakotti ostamaan parhaat turvahousut sillä ne pelasti jalan nytkin. (Taas).
Tämä oli muistaakseni jo kolmas kerta kun saha osuu jalkaan selän takia. Turvahousut on todella hyvät olla olemassa, varsinkin minulla 😀
Tuo episodin jälkeen en ennää käynnistäny sahaa vaan ehdotin, että lähetään pois. Veilä kuitenkin käytiin pilkkomassa tuulen kaatamia isoja leppiä etupihan puolelta. Onneksi niitä ei ollu kuin kolme ja ne saatiin hyvin ilman raajojen rikkomisia pinoon odottamaan kyytiä klapikoneelle 🙂
Suihkun kautta evästä huiviin ja sohvalle nuolemaan haavoja. Tramali poskeen ja pitkälleen. Parasta tässä kohti oli se, että sain nukutuksi melkein tunnin 😀
Illalla oli vielä odotettu KIPURYHMÄ. Tämän iltanen kipuryhmä oli minusta ihan parasta mahdollista. Ryhmässä oli jälleen hyvä henki vaikka jokaisella on ollu vaikee viikko takana. On se vaan hienoa, että on tämä ryhmä.
Kotona olin puoli yhdeksän maissa ja Sari lähti yövuoroon. Ennen lähtöä Sari laitto piirakita uuniin ja sano, että ottakaa nämä pois 15 min päästä. Juu kyllä otetaan sanottiin Tarun kanssa yhteen ääneen……..
Hmm… mikä tämä käry täällä oikein on ? !!!!!!!! Taru singahti äkkiä kohti keittötä huutaen samalla PIIRAKAT !!!!!
O ou 🙁 Siinä meillä oli pellillinen täsysin mustia piirakoita nautittavaksi 😀
En tiijä jättäskö Sarille aamuksi niitä kun tullee yövuorosta kotiin !
Taru hävis yläkertaan ja minä totuttuun tapaan sohvalle ja välillä kävellen kämppää ympäri.
Tänään oli parempi päivä vaikka kiusasin itteeni mettässä. Pääkopalle riehunta teki oikein hyvää ja illan kipuryhmä auttoi tosi hyvin.
Öitä.