Moro !!!
Päivä meni aika pitkälti vaan huilatessa ja lääkkeet piti huolen siitä ettei tarvinnu lähteä mihinkään kotoa. Tänään olis pitäny olla sovittamassa yhtä takkia mutta sekin jäi. Tänään olis pitäny olla korjaamassa saappia mutta sekin jäi vaikka ei sitä olis voinu muutenkaan korjata kun osat tullee vasta huomenna.
Pystyin kuitenkin olemaan pikkusen ulkona ja kävin nostamassa maasta perunaa, porkkanaa, sipulia, varsisipulia, tilliä, kesäkurpitsaa ja herneitä mussutin suoraan penkistä 🙂
Nauriskin näytti todella hyvältä ja aika isoja näyttivät olevan 🙂 On se sitten talvella mukava laittaa noita uuniin 🙂
Taru tuli kotiin kun mummo toi ja reissu Tallinnaan oli ollu tosi mukava. Ainoostaan kolmet kengät vaan oli ostanu 😀
Aloin keittämään uusia perunoita ja porkkanoista tein raastetta. Sipulit paistoin ja niin myös kesäkurpitsan. Pitkään aikaan meillä ei olla syöty makkaraa mutta nyt tilasin sitä kun Sari tullee töistä. Kunnon makkarasoosia teki mieli ja sitä sain 😀 HK:n sininen siihen melekein meni ja voin kertoa teille, että hyvää oli 😀
Olo puolestaan ei ole edelleenkään mikään ruusuinen. Kipu selässä on pikkusen helpottanu mutta kävellessä alkaa tuntua. Hetken menee hyvin mutta samassa meinaa lähteä jalat alta. Kipu on samankaltainen kun saisi sähköiskun jolloin kaikki lamaantuu hetkeksi. Jos ei ole mistä kiinni ottaa niin löytää ittensä maasta makaamasta. Askeleet on otettava tosi varovasi. Istuminen on ihan hirveetä. Pakko olla puolimakaavassa asennossa jossa voi hetke olla.
Noin kuuden aikaan Sari houkutteli ulos pienelle kävelylle ja käveltiinkin tontti ympäri. Oli mukava kävellä hissukseen pellon reunaa ja katella samalla mistä voisi alkaa harventamaan metikköä 🙂
Kävelyn päälle olikin mukava mennä ulkosaunaan jonka Sari taas lämmitti 😀 Ulkosauna ja sadevesi on sellanen yhdistelmä jota parempaa en oikein tiedä 🙂 Toki siihen vielä tervantuoksu kruunaa hetken !
Aamulla on mietinnän paikka voinko lähteä töihin. Voi olla, että minut näkee aamulla/päivällä terveyskeskuksessa piikeillä. Harmittaa vietävästi taas tämä tila 🙁 Mielessä aina pyörii, että miksi just minulla on nämä vaivat ? Miksen voisi olla normaalisti urheileva ja työssä käyvä mies ? No, näitähän tietysti voi miettiä mutta se vaan ei johda mihinkään. Parempi kun keskittyisi vaan tähän hetkeen ja tähän tilaan.
Surullista tämä kuitenkin välillä on 🙁 Välillä meinaa usko loppua parempaan mutta aina se vaan on jotenkin löytyny jostain. Suuri kiitos siitä varmasti kuuluu Sarille ja lapsille mutta kiitos kuuluu myös kavereille ja ystäville. Työpaikalla ja sen ihmisillä on suuri merkitys kanssa jaksamiseen.
Ei sovi unohtaa myöskään nuoria urheilijoita jotka antaa paljon voimia ja uskoa tulevaan. Kiitos kaikille 🙂
Jospa tämä taas tästä muuttuisi parempaan ja kyllähän se muuttuu 🙂
Öitä.