Moi moi !!!
Voiha turkanen sentään taas tätä kipua 🙁 Nyt alkaa minultakin loppua vitsit tämän paskan takia. Heti aamusta pakotus oli aika kovaa mutta ei sellasta vihlovaa mitä usein on ollu. Nyt vaan joku hakkasi lekalla suoraan hermoon ja vielä urakalla.
Aamun kävelin ja makoilin sohvalla vuorotellen ja puolen päivän aikaan oli pakko lähteä ulos jalottelemaan ja happea haukkaamaan. Kävelin hissukseen tontilla enkä nyt edes yrittänykkään lähte maantielle kävelemään vaan turvalisinta oli käyskennellä tontilla.
Jo pelkästään ulkona olo teki hyvää. Puhelimessa sain olla kyllä kiitettäsästi ja miten ollakkaan puhelut koski lentopalloa. Riennon asioita käsiteltiin tuumailtiin uusia suunnitelmia 🙂
Tänään olis ollu palaveri töissä mutta sinne minulla ei ollu mitään asiaa tai ei ollu järkeä lähteä sinne tuskailemaan. Sama oli illan sivistyslautakunnankokouksessa. Pakko oli soittaa varamiehelle. En olis pystyny mitenkää istumaan muutamaa tuntia paikallaan, en edes puoltatuntia 🙁
Illalla puolestaan lähdettiin avannolle apua hakemaan kipuun niin kuin usein ennenkin ja se on myös auttanu. Avannolla kun menin toisen kerran järveen lähdin normaaliin tapaan uimaan kohti jään reunaa mutta kahden potkun jälkeen vihlas niin kovaa selästä, että pieni parku pääsi ja siitä alkoi tuskainen polskiminen kohti tikapuita ! Ei tuntunu hyvältä ei. Rintauintia yritin mutta se jäin kyllä lyhyeksi uinniksi.
Sen jälkeen pelkästään laskeuduin ja pysyin paikallaan ja annoin viileän veden hoitaa kroppaa. Vielä kerran kuitenkin vaistomaisesti lähdin liukuun ja siinä samassa muistin miten se äsken koski. Sain uitua nopeesti takas portaille mutta ilman irvistystä se ei onnistunu. Taas vihlasi siihen malliin, että silmät pyöri päässä kuin hedelmäpelin rullat. Siihen loppui viimeistään uinnit.
Yleensä avanto auttaa kipuun mutta nyt ensimmäisen kerran kävi niin, että kipu ei lakannu siellä käydessä. Olen aina tähän asti sanonu, että avannossa ei ole koskaan koskenu, mutta nyt sekin on todistettu, että koskee.
Nyt ilta on menny taas lääkettä syöden ja kipu vaan ei meinaa helpottaa. Huomenna on pakoo mennä jo lekuriin kysymään apua tähän. Tämä vaikuttaa jo minun mieleenkin ja olo on senkin suhteen aika paska. Hetken oli jo mukavaa mutta kyllä matto lähti jalkojen alta heti seuraavana aamuna 🙁 En tiedä kuinka kauan ihminen jaksaa tätä eloa ? Ei tässä ole välillä mitään järkeä ! En voi tehdä kotona yhtään mitään vaikka tekemistä olis paljon. En voi mennä töihin kun alkaa kiristää päätäkin nin paljon kun ei ole saanu nukutuksi kunnolla pitkään aikaan ja se taas varmaan aiheuttaa epämukavuutta yhteisössä.
Taidan olla vanki omassa kipuilevassa maailmassa 🙁
Öitä.