Iltaa, huomenta, päivää !!!
Niin vain meni viime yökin samalla tavalla kuin edellinen. Unta en saanu kokonaista tuntia putkeen vaan uni oli katkonaista ja pakotus oli melko inhottavaa. En taas tiijä mistä ihmeestä tämä johtuu mutta mukavaa ei öisin ole kun pitää olla hiljaa kun muut nukkuu.
Aika vaikeeta oli lähteä töihin mutta kun taas pääsi liikenteeseen niin homma hoitui hyvin. Menomatkalla oli aika hauska tapahtuma kun tutun näkönen volvo tuli Viuruneimen risteyksestä samaan suuntaan mihin mekin Sarin kanssa oltiin menossa ja minä luulin, että se on työkaveri. Hätävillkuja, käsien heiluttelua ja muutamia muitakin mukavia kikkailuja takana ajavalle volvolle. Tiet kuitenkin erosi kun me mentiin tankaamaan autoa ja volovo jatko matkaansa. Ajattelin jo, että pysäytän volvon ja hyppään kyytiin niin Sarin ei tarvii tulla Kyykerille asti mutta kun piti tankata auto niin annoin asian olla. Töihin päästyäni juttelin työkaverin kanssa ja aloin kertoa miten meinasin tulla hänen kyytiin!!!!! Työkaveri katto ihmeissään, että mitä tuo äijä nyt hourii….? Työkaveri kerto just, että tuli kävellen töihin !!!!! Jihuu !!! Mitähän takana ajava volvokuski mietti perässä ajaessa kun kädet heiluu ja vilkut vilkkuu !!!
Hmmm…. kyllähän se himpun verran nauratti ja voi olla aika hauskaa jos sama auto sattuu tulemaan vielä samaan paikaan 😀
Töissä en saanu tänää yhtään mitään aikaseksi ja jos minä olisin pomo ja töissä olis munun kaltainen työntekijä, antaisin välittömästi kenkää !!! En jaksanu tehdä yhtään mitään koko päivänä. Tai teinhän minä yhden työn, sillä kaveri kävi teippauttamassa olkapään kinesiolla. Siinäkään ei menny kuin 10 min ja siitä ei makseta minulle palkkaa. 🙂 Toivottavasti teippaus auttaa kipuihin.
Puoli kolme pakkasin kamat kasaan ja lähdin kotia kohti. Kotona linkosin yöllä sataneet lumet pihamaalta ja sen jälkeen olkin kiiruhdettava valtuustosaliin oppimaan taloudesta ja kuntaliitoksista jotain. Siellä meni kahdeksaan asti ja sillä välin puheluita, viestejä kerty yli 10 kpl. On sitä korvaamaton 🙁 Niitä soittelin koulun jälkeen parisen tuntia. Mieli tekis laittaa puhelin jonnekkii mistä sitä ei kuulis eikä näkin. Poikakin ehdotti, että jättäisin puhelin autoon kun tulen käymään. 🙁 Näin täytyy seuraavan kerran tehdä.
Puoli kymmenen kävin hakemassa Sarin töistä ja nyt vaan ootellaan, että selviis sankyyn koittamaan nukkumista. Nyt jos ei saa nukutuksi niin mennee hermo. Väsyttää ihan perhanasti ja huomenna on vielä lähtö Polvijärvelle kattomaan paikaa josta lähetetään suoraa kuvaa 11.2. En haluis olla siellä kävelevä zombi!
Tämä jatkuva kiire voisi jo loppua. Tuntuu, että ei kerkee mihinkään ajoissa ja se tunne on ollu taas joka hetki läsnä. Jos ei oo mensossa jonnekkii, soi puhelin tai tullee sata sähköpostia joihin on vastattava. Mitähän tapahtuisi jos laittasin puhelimen ja tietokoneen kiinni viikoksi ? Hmmm…. kuulostaa hyvältä 🙂
Silti on mukava toimia eri ihmisten kanssa 🙂
Hyvää yötä.